Kesälle olen suunnitellut retkiä hautuumaille. Iso osa omia juuriani löytyy Lahden vanhalta hautausmaalta, lisää juuria on saatavilla Rautalammin mailta. Molemmissa aion vierailla kynän, paperin ja kameran kanssa. Samalla menneitä polvia muistellen.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Juuret
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kiinnostaa kuka olen, ja mistä tulen. Eräällä tavalla olen myöhässä oman juuristoni kartoituksessa, isovanhempien sukupolvi on poissa, ja paljon tietoa meni hautaan heidän mukanaan. Osa juuriin liittyvästä tiedossa on tallessa, ja toivottavasti siirtyy tulevillekin sukupolville.
Kesälle olen suunnitellut retkiä hautuumaille. Iso osa omia juuriani löytyy Lahden vanhalta hautausmaalta, lisää juuria on saatavilla Rautalammin mailta. Molemmissa aion vierailla kynän, paperin ja kameran kanssa. Samalla menneitä polvia muistellen.
Osin olen jo aloittanut kartoitustyön. Sain lainaksi mummoni aikoinaan kokoaman valokuvataulun. Otatin kuvasta kopion itselleni, ja teetin siitä lähes samanlaisen taulun kuin alkuperäinenkin oli. Lisäksi kasasin nippuun jo olemassa olevat kirjalliset tiedot molemmista juuristani, niin hämäläisistä kuin savolaisista joita on selvitetty jopa 1600-luvulle asti. Mikä onni on asua maassa jossa ihmiset ovat olleet aina kohtalaisen hyvin kirjoissa ja kansissa.
Yksi taulun helmiä on kuva veljeksistä, vuodelta n. 1890. Keskimmäinen poika Teodor on isäni äidin isä. Onkohan edes yhtään samaa näköä?
Taulu taitaa kuulua tällä hetkellä sinne rakkaimmat aarteet-kategoriaan, ja ihan syystä.
Tädeiltäni olen kysellyt lainaksi lisää vanhoja valokuvia ja kansioita. Koska jakajia on monta, ei kuvia liikene kaikille, mutta onneksi nykytekniikka auttaa, ja kaikki on kopioitavissa. Voiskohan sitä teettää itselle oikein perinteisen albumin paksuine kartonkilehtineen ja mustavalkoisine valokuvineen. Olisi ainakin hieno!
Kesälle olen suunnitellut retkiä hautuumaille. Iso osa omia juuriani löytyy Lahden vanhalta hautausmaalta, lisää juuria on saatavilla Rautalammin mailta. Molemmissa aion vierailla kynän, paperin ja kameran kanssa. Samalla menneitä polvia muistellen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi, hieno taulu, upea aarre se on. Minäkin olen vanhemmiten alkanut kiinnostua suvun vaiheista ja muutenkin Suomen historiasta. Omat isovanhemmat ovat kuolleet tai pahasti dementoituneet. Minusta on kamalaa, etten jo lapsena ole osannut jutella isoäidin kanssa, mutta häne ei ole ollut mitenkään läheinen ja turvallinen mummo. Nyt kuietnkin kiinnostaisi kuulla hänen lottavuosistaan ja evakkomatkastaan.
VastaaPoistaMinun mummot oli läheisiä, ja menneistäkin juteltiin, mutta eihän ne asiat silloin lapsen mieleen jääneet. Nuorena taas ei ollut muka sellaiseen aikaan, nyt olisi, mutta ei kertojia. Hautausmaat kertoo yllättävän paljon. Ja jos joskus pidän se haaveilemani vuorotteluvapaavuoden, sitten aion pöyhiä kirkonkirjojakin.
PoistaOnpa hieno tuo taulu! Minuakin on kiinnostanut sukuni, kyselinkin papaltani hänen elinaikanaan paljon sukuni vaiheista. Tosi kiinnostavaa!
VastaaPoistaOnpa upeaa että tajusit kysellä ajoissa. Korvaamatonta tietoa!
PoistaJos nyt kolmannella yrityksellä saisin tämän kommentin ihan lähetettyäkin..
VastaaPoistaNiin. Tarvitsetko opasta Rautalammille? :P
Olen syntynyt siellä ja asunutkin 16 vuotta elämästäni. Jonain päivänä meinaan rautalampilaistua uudelleen, kun vanhemmat eivät enää jaksa pyörittää tilaa.
Rautalampi on tuttu paikka, siellä tuli vietettyä lapsena kaikki kesät, joskus pääsi kirkollekin, vaikka vielä useammin vain kauppa-autolle. Sinne Rautalammin kirkon multiin on haudattu paljon esi-isiä.
PoistaAi niin, eihän sitä tiedä vaikka oltaisiin sukua :))
PoistaNiin, ei kyllä tiedä :D Kaikkihan siellä tuntee toisensa, etenkin samalla kylällä asuvat ja kaikki tuntuu olevan jotain kautta sukua toisilleen. Puolet minusta on kainuulaista tekoa, että laskee vähän todennäköisyyttä. Mutta isän suku on kyllä Sisä-Savon alueelta ja suku on aika laajalle levinnyt. Millä kylällä sukulaisesi asuivat?
PoistaUpea taulu :) Minuakin kiinnostaisi sukuni, mutta ikävä kyllä tiedot ovat eri syistä varsin vähäiset. Onneksi olemme itsekin osa historiaa :)
VastaaPoistaIsäni toinen nimi on muuten Teodor. Se nimi on annettu aina vanhimmalle pojalle, ja voisin hyvin jatkaa perinnettä, mutta minulla ei ole poikaa.
Meillä ei kukaan pojista saanut Teodor nimeä, mutta muita suvussa olleita ja olevia nimiä on. Tietynlaista sukupolvien jatkumoa sekin. Ai miten kutkuttava olisi tietää minkälainen osa sitä itsellä tulee olemaan osana historiaa, siis suvun kannalta.
PoistaVanhojen valokuvien katselu on aina niin antoisaa! Ja miten se meneekin niin, että siinä vaiheessa kun omat juuret kiinnostaisivat, ei ole nää elossa niitä keneltä kysellä!
VastaaPoistaNiin taitaa mennä harmittavan usein. Ehkä sillä on tarkoituksensa?
PoistaHieno taulu.
VastaaPoistaMinulla on varmaan ikää vähän enemmän kuin sinulla,mutta sen olen huomannut,että entiset ajat ovat alkaneet kiinnostaa. meillä on vanha sukutautu jonka kehystin seinälle ja se on saanut jo pari sukututkijaa käymään meillä. Mummoni vanhat kuvat ovat myös aarteita, jotka voisi joskus kehystää. Muutama kuva onkin jo seinällä suurennoksina ja kehyksissä.
Sukutukimus voisi olla asia jota haluan joskus tehdä. Ei kai ihan mahdottoman vaikeaa?
PoistaSe on niin sääli että noi asiat ei kiinnosta silloin kun olisi joku jolta voisi kysellä. Yhden asian olen oppinut että valokuviin,jos joku vielä sellaisia teettää kannattaa laittaa nimet ketä kuvassa on. Mummoni ja pappani jäljiltä on paljonkuvia mutta enää ei voi kysyä ketä niissä kun ei aikoinaan tajunnut :(
VastaaPoistaValokuviin nimet, totta. Siinä olen yrittänyt kunnostautua edellisiä polvia paremmin.
PoistaSukututkimus on niin mielenkiintoista! Mitä kauemmas ajassa menee taaksepäin, sitä mutkikkaammaksi se muuttuu - käsialat ovat vaikeampia lukea, merkinnät ovat epätarkempia jne. Mitä useamman sukupolven yli tutkimus etenee, sitä enemmän on tutkittavaa. Isovanhempia on neljä, mutta edellisen sukupolven isovanhempia kahdeksan ja sitä edellisen jo 16. Kansalais- tai työväenopiston kurssi on hyvä apu alkuun pääsemisessä.
VastaaPoistaTotta, netisät olen selaillut kirkonkirjoja, ja se käsialan luku on ihan mahdotonta. Mutta mielenkiintoisia tietoja sinne on merkitty, tai jätetty merkitsemättä.
PoistaTyöväenopiston kurssilla todennäköisesti pitääkin aloittaa, ainakin minun :))
Nämä on niin liikuttavia juttuja ja todellisia aarteita. Itse olen hyvinkin juureton. Suku on pieni ja etäinen. Isovanhemmat kuolleet jo ennen kun opin tuntemaan ja isäkin on jo nukkunut pois. Paljon on jäänyt kysymättä ja nyt ei ole kertojia, vaikka en mikään ikäloppu olekaan. Surullista, että nämä asiat alkavat kiinnostaa usein siinä vaiheessa, kun kertojien rivit ovat jo harvenneet. Näin kävi omalla kohdalla. Iltatähtenä sitä aina luuli oleva aikaa ja ihmisten oleva ikuisia.
VastaaPoistaMulla on laatikollinen valokuvia, jotka ovat sukulaisia, mutta en tiedä keitä he ovat, eikä sillä puolella sukua ole enää ketään kertomassakaan.
Sukuselvitys voisi auttaa saamaan tietoa. Kirkonkirjoihin on merkattu minun mielestä paljon kaikenlaista, äpärät, ammatit, ripit jne. Tai sitten jätetty merkitsemättä. Itse toivon, että hautausmaalta löytyy alustavasti tietoa. Mutta se on harmi ettei valokuvissa lue keitä niissä on, miten ihana olisi tietää.
Poistasukututkimusta oon minäki sivussa harrastanu,mielenkiintoista puuhaa...
VastaaPoistaSe on aivan mahtavan mielenkiintoista. Ja kun pienikin asia selviää, sitä on kuin olisi saanut tietää suuremmankin asian.
PoistaUpea taulu! Meillä on sitten esi-isät ja -äidit samalla hautausmaalla, siis osittain. Äitini vanhemmat ja äidinäidin vanhemmat on Lahden vanhalla hautausmaalla, siinä radiomäellä, eikö se ole se hautuumaa. Isossa haudassa lukee keskimmäisenä Kakola, jos joskus käyskentelet siellä takarivissä ;-)
VastaaPoistaSama hautuumaa kyseessä. Täytyy kesällä kurkistella löydänko Kakolan.
Poista