Ryyppylasit

Taidan olla jemmaihmisten sukua. Äitini poikkesi jemmaihmisestä vähän sivuun ja nuohosi kaappejaan tyhjäksi. Oli ryyppylasit uutta kotia vailla. Arvaatte jo varmaan mistä saivat uuden kodin. Äitini on saanut lasit jo kymmeniä vuosia sitten mummoni äidin siskolta. Minäkin muistan tuon Aili-tädin ja vierailut siellä. Muistan talon keittiön, ja sen kulmakaapin missä oli aina lapsille keksejä. Muistan kyllä sen terrierinkin joka puri naamaani samaisen keittiön pöydän alla. Sali oli ihmeellinen huone, ja pikkutytön mielestä täynnä aarteita. Vanhoista valokuvista päätellen, olisin samaa mieltä tänäkin päivänä jos sali olisi samassa kuosissa vieläkin.

Ryyppylasit tietää ryyppylaseiksi ainakin laatikosta jossa vanha teksti vielä hentoisena näkyy:

 Laatikko ja sen pehmusteet kätkee sisäänsä kymmenen kappaleen aarteen. Ikää taitaa olla kaikilla osapuolilla ihan yhtä paljon. Laatikossa on jopa sellainen vanha menneiden aikojen tuoksu tallessa.

 Lasit ovat Riihimäen lasin valmistamat, mallin nimi on Savoy. Alkuperä on jossain 1930-1940 luvulla.

Toistaiseksi pakkaan lasit hellävaraisen käsinpesun jälkeen takaisin laatikkoonsa. Otetaan se ryyppy myöhemmin ja pidetään lasit perintönä taas ainakin kolmen sukupolven päähän.