Kadonnutta lihasta metsästämässä

Viikonlopun upeat säät ovat tarkoittaneet kahden päivän ahkeraa puutarhassa puuhastelua. Samalla on tullut todettua, että onhan ne talvella sohvan pohjalla kadotetut lihakset tallessa. Haravointi, lapiointi, kalkin levitys, kitkeminen ja kaikki mitä sain viikonloppuna aikaiseksi, on ollut mitä tehokkainta jumppaa. Kyykkyyn, ylös, kyykkyyn, ylös liikettä on tullut tehtyä satoja kertoja minkä kyllä huomaa reisissä. No, tämä kipu on vain kivaa.

Tänään keskityin lähinnä kasvihuoneen ympäristöön. Varsinaisella kasvimaalla on vielä liian märkää tehdä mitään, mutta onhan tuota hommaa silti. Yrttipenkki on siivottu ja valmis sopiville istutuskeleille. Penkin nurkkaan siirsin haljenneen saviruukun tarkoituksena laittaa siihen parsaa. Saila Saaripalsta-blogista tietää innoituksen syyn, nimittäin uuden kirjansa ansiota tämä idea on, siinä oli laitettu pohjattomaan ämpäriin minttua joka tykkää levittää juurensa turhankin laajalle. Parsaa tai kukkia tulee, ruukun voisi tosin suoristaa.

 Välillä piti käydä ihastelemassa vasta pestyä kasvihuonetta vähän kauempaa. Toinen syy tuohon kuvauspaikkaani on nuo vasemmassa reunassa pilkottavat vanhat perustuskivet jotka kaivettiin kasvimaalta pois sitä laittaessa. Minulla on idea kivilohkareiden uudesta paikasta, mutta vielä pitää puhua mieskin idean taakse.

 Yrttipenkissä kasvanut ja turhan suureksi rönsyillyt lipstikka sai uuden kodin kivikehän sisältä. Kiviä on maan sisällä runsaasti ja toivottavasti estävät ei-toivotun juurirönsyilyn. Kaksi raparperia saivat kurjenmiekkojen kuivat varret katteekseen. Tämän idean tajusin siinä kurjenmiekkoja siivotessani. Ihan hullua heittää navetan taakse hyvää kateainesta ja sitten raahata sitä toisaalta (kaupasta) kotiin.  Saas nähdä oliko toimiva idea.

 Lipstikka on sinnikäs eikä ollut siirrosta moksiskaan. Puskee uutta vartta minkä kerkeää.

 Kasvihuoneeseen laitoin jotain uutta Kekkilän mainoslehden innoittamana. Ei nyt ihan jalallinen viljelylaatikko, mutta aika lähellä. Eikä maksanut mitään. Ja ehkä enemmän tämän puutarhan tyyliin sopivaa kuin uudenkarhea valmisloota.

 Aitasta löytyi näppärä vanha kukkapöytä. Navetassa on lautaa ja seuraavaksi siihen päälle voisi askarrella pienen laatikon. Tai sitten jättää pöytä näin, ja laittaa istutukset ruukkuihin siihen päälle. Tavoitteena on saada salaattia ilman etanoita.

Tavallisen työpäivän mittainen aika puutarhassa ei kummasti tunnu yhtään missään. Sitä joutuu ihan pakottamaan itsensä sisälle taloon iltapuuhiin. Valoakin riittäisi vaikka kuinka pitkälle iltaan. Loppuviikolle kiitos lisää samaa säätä!