Kunnostukseen?

Navetan vaja-osio on syönyt sisuksiinsa tavaraa sähköliedestä lumikolaan. Ihan siitä kamalimmasta rojunurkasta en ottanut teidän perjantairiemuksi kuvaa, mutta jotain kuvia saatte, puoli vajaa on siivottu eilen ja tänään.

Vajan seinällä oleva kaappi tuli talokaupan kylkiäisinä. Rengin, vai isännän oma kaappi?

 Kaappi on ilman takaseinää, ja muutenkin jo melkoisen kulahtanut. Yläreunaan on näköjään pesiytynyt ampiaisyhdyskunta, alempaa löytyy puutarhaan liittyvää romua.

 Lohjenneesta kohdasta selviää, että peilitkin on umpipuuta. Siis vanha kaappi. Väreinä on ollut ennen krakeloitunutta harmaata, ainakin vihreä ja punainen. Öljymaalikerroksista päättelisin kaapin maanneen vajassa jo melkoisen kauan. Muutoin se olisi sudittu jossain vaiheessa lateksilla nykyajan mukaiseksi.

Ehkä vielä ei kannattaisi haaveille kaapin ottamisesta kunnostusprojektiksi sillä lasikuistin ikkunoita riittää vielä hyväksi aikaa, mutta haaveilen silti. Tästä saisi kauniin kaapin tupaan, tai vaikka isännän huonetta koristamaan. Paikka löytyy ihan taatusti, ja muutoinkin pelkään, että vajassa kaappi on ennemmin tai myöhemmin lopullisesti mennyttä. Joten laitetaan kunnostettavien huonekalujen jonoon sinne etusijapaikoille.

 Kaapista innostuin taas siivotessani vajan leluseinämän kesäkuntoon. Talvilelut sisään, ja osa kesäleluista ulos. Pahimman kura-ajan päätyttyä otetaan käyttöön loputkin kesälelut. Ja on tuohon tulossa seinän viereen vanha metallijalkainen arkistokaappi ystävältäni. Metallijalkainen siksi, että vajassa on maapohja, ja juuri se arkistokaappi siksi, että muutoin olisi päätynyt tarpeettomana kaatopaikalle. Kaappiin saan mahtumaan kesälelut paremmin talviajaksi, eivät pyöri lattialla jota routa möyrii talvisin ja keväisin ihan mukavasti.

Yksi kevättyö on suoritettu, jokohan pääsisi vappuna haravoimaan? Useamman päivän sade on hävittänyt lumet ihan silmissä. Vielä kun saadaan näkyviin kuivaa maata, niin kevät on oikeastaan jo kivan pitkällä.