Paketteja

Yksi varmasti paras asia joulussa ovat lahjapaketit. Ei niin, että minun niitä pitäisi saada, vaan se riumu kun saa kääriä lahjoja paperiin ja jo etukäteen ajatella paketin saajan ilonkiljahduksia kun paketin avaa. Minulle siinä on lahjaa tarpeeksi, että saamme mummin mussukan aattona meille syömään ja avaamaan omat pakettinsa. Sitten on pienen vuoro mennä toiseen mummolaan.

Minulla ei ole paketoimisessa mitään joka vuosi toistuvaa kaavaa, ei tietynlaisia pakettikortteja, ei aina samaa lahjanarua tai lahjavalvojaisia. Yleensä paketoin heti kun tulee sellainen hetki ettei uteliaita silmiä ja korvia ole talossa liikaa paikalla.

 Suurimmat kiljahdukset saattaa lähteä aattona kuopuksemme suusta. Toivoi lahjaksi Minecraft-legoja. Se suurin pakkaus, Kaivos kaiherteli mielessään, mutta ei hennonut toivoa niin kallista, laittoin listaan sen sijaan edullisemman Farmin. Onneksi tämä kaikki selitetttiin myös äidille. Ja kävikin niin, että Farmi oli jo loppu kun aloin sitä tilata. Jäljellä oli enää Kaivosta. Soitin pari puhelua, ja niin saatiin aikaiseksi pieni porukka joka hankki pojalle toivomansa kaivoksen. Tulee nyt isommalta väeltä vain yksi lahja, mutta sitäkin toivotumpi.

 Tänä(kään) vuonna ei pitänyt hankkia yhtään rulla lahjapaperia. Olin se visusti päättänyt että saan vanhat rullat kulutetuksi. Mutta Ikeassa oli taas uusia kuoseja, kuten ylempänä oikeassa yläkulmassa näkyvä punasävyinen kuusenkoristepaperi. Just sellaista josta tykkään. Ikisuosikkini on viimeisiä senttejä vetelevä rullallinen eläinpaperia jonka toin Lontoosta jokunen vuosi sitten. Vastaavaa jos löydän Suomesta niin ihan varmasti ostan vaikka olisin päättänyt mitä.

Kuvaushetken ja paketoinnin viralliset valvojat näkyvät kuvassa. Iines makaa sohvalla kuin ellun kanat, ja Alma tarkistaa pöydällä istuen etupihan tirppatilannetta. On siinä varsinaiset valvojat.