Tuntuu hullulta. Edellisessä postauksessa riemuitsin tyhjenevistä nurkista, romun pois roudaamisesta ja siistiytyneitä kaapeista. Ja olen tainnut sanoa, että pari huonekaluakin on saanut ja saa lähteä etsimään uutta kotia. Silti eilen toin miehen avustuksella kotiin jotain mitä en tarvitse, jotain mille ei suoraan ole omaa paikkaa, sellaista, että tähän se tulee.
Mutta kun naapurista tarjottiin minulle kaappikelloa, olin myyty kellolle heti. En ole edes uskaltanut haaveilla, että talossa olisi vielä joskus kaappikello, uusi tai vanha, minkäänlainen.
Tämä on ihan oikea kaappikello, mutta ei antiikkinen. Kello on vuodelta 1986. Se on kuitenkin tehty todella taitavasti perinteiden mukaan. 80-luvun mäntyinen lakattu pinta saa väistyä, ja tulen maalaamaan kellon vaalean harmaaksi, ehkä samalla maalilla kuin tuon viereisen vaatekaapin. Kukkakoristeet on hienot, ne taas haluaisin ehdottomasti säästää. En kuitenkaan usko että osaan maalata kaapin ilman että on pakko maalata kukat umpeen. Sitä varten kuvasin kukat heti mahdollisimman tarkkaan ja yritän maalata ne uudestaan pintakäsittelyn jälkeen.
Alimmassa kuvassa näkyy palanen Kaapo-koirasta joka oli saada sätkyn kun kannoimme kellon sunnuntaina kotiin. Kelloa piti haukkua ja vahdata turvallisen välimatkan päästä. Muristakin hiukan piti moiselle kapineelle. Tänään on ollut jo kellon kaveria ja pystyy nukkumaan sen läheisyydessä.
Eilen testattiin heti miten kello toimii. Kyllä se lyö ja siinä on kauniin heleä ääni, mutta täysin emme osanneet asettaa sitä oikeaan aikaan. Siihen paneudutaan tarkemmin sitten kun kello on maalattu ja löytänyt salista hyvän paikan. Sen puusohvan kaveriksi josta on maalinpoisto edelleen kesken. Into työskennellä kohmeisin sormin pakkasessa lopahti heti alkuunsa. Päätin sohvan siirtyvän seuraavaksi entisöintikurssin materiaaliksi, lämpimiin sisätiloihin.
Onpa komea kello, harmaa passaa hyvin väriksi sille. Blogissani on haaste sinulle :)
VastaaPoistaKomea on, siro ja kaikin puolin meille sopiva. Kiitos haasteesta :)
PoistaNo kylläpä on näyttävän näköinen kello, jolla ennen kaikkea on kauniit muodot. Maalaaminen on varmasti hyvä idea - siitä tulee tosi hieno.
VastaaPoistaMinustakin tuolla on kauniit muodot, sopusuhtaiset ja oikeat mittasuhteet. Maalit tuo koristeet ja muodot esiin, sekin puoltaa maalaamista.
PoistaOi, komea kello ruusukuvioineen kaikkineen. Ikävä kyllä olen taas toista mieltä, kelloa ei pitäisi missään tapauksessa maalata, sitä katuu jo muutaman vuoden päästä. Ennemminkin voisi patinoida hieman jollain tummemmalla, jotta tulisi vanhemman näköiseksi. Joka tapauksessa käsitellä niin, että ruusukuviot jäisivät näkyviin eikä puunkuviotkaan peittyisi.
VastaaPoistaPatinointi, petsaus tai kuultomaalaus olisi sekin yksi vaihtoehto, mutta omat silmäni näkee kellon ehdottomasti peittävästi maalattuna. Eilen vein osan kellosta entisöintikurssin opelle nähtäväksi ja kyselin vinkkejä käsittelyn suhteen. Nyt ainakin kokeillaan kellon maalausta niin, että kukkakuvioihin ei kosketa ja niiden ympäristö maalataan erityisellä huolellisuudella niin että kukkakuvio jää näkyviin.
PoistaToivottavasti ei kaduta, mutta en usko että niin käy :)
Aivan upea kaappikello. Onnea kellosta!
VastaaPoistaMinustakin tuo on upea, vaikka haluankin sen maalata :)
PoistaOK, säästät siis kukat. Niiden piiloutumista juuri pelkäsin :) Noooo, kyllä siitä hyvä tulee :)
VastaaPoistaSäästän, tai ainakin yritän. Eli maalaaminen kukkien ympäriltä on tehtävä todella vakaalla kädellä.
Poista