Uusi ilme

Koko kesän olen sietänyt talon eduspenkin ruman sekalaista ilmettä. Jostain syystä tuo istutus on ollut minulle se vaikein. On tuntunut, että laitan siihen mitä vaan niin aina näyttää samalta sekasotkulta. Eilen ajattelin että nyt riittää ja hoidan kukkapenkin kuntoon ennen reilumpia syyssateita.

 Osa kasveista oli sellaisia jotka saivat jäädä paikoilleen, kuten syysvuokko ja sen takana oleva mustilanhortensia. Niiden välissä kasvaa esikko joka on luokka monsteri. Sekin sai jäädä.

 Mutta tästä epäsiisteydestä oli päästävä eroon. Kaikki akileijat, pioniunikot ja harmaamalvikit pois.

 Tänään karvaisen apulaisen kanssa viimeisteltiin työn tulos. Homma hiukan pitkittyi kun penkistä tulikin vastaan lultua enemmän kiviä ja niiden jättämät kolot piti tietysti täyttää. Kiviä vietiin pois kaksi kottikärryllistä. Yksi iso pilkottaa vielä oikessa reunassa pallohortensian takana. Sitä en jaksanut enää liikuttaa. Enpä muuten enää ihmettele miksi tuossa ei kaikki kasvanut, moisessa kiviviidakossa piti juuriaan venytellä. Osan kivistä tiesin mutta osaa on varmana routa liikutellut lähemmäksi maan pintaa.

 Keskelle tuli uusi kiinanpioni "Eden`s Parfume", reunoilla kasvaa jo kiinanpionit "Sarah Bernhard" jotka eivät tosin kukkineet tänä kesänä lainkaan. Pionin taakse istutin viime syksynä neilikkaruusuja "White Grootendorst". Ne ovat lähteneet hienoon kasvuun ja kukkivatkin jo. Ruusujen takana on pienen pieni rusokirsikan taimi. Sekä ruusu ja kirsikka jäivät paikoilleen, ovat penkin taustakasvit.

 Nyt syysvuokko tulee paremmin esiin sekä sen vieressä kasvava kiinanpioni "Sarah Bernhard".

 Näkymä saunalle päin. Pois tästä ei lähtenyt kivien lisäksi kuin juuri ne harmaamalvikit, pioniunikot ja akileijat. Ensimmäiset liian korkeita ja toiset liian tuuheita ja pioniunikot jo kukkineita. Nyt tässä kasvaa jo lueteltujen lisäksi nuokkulaukka, lehtolaukka, pikkusydän, esikoita ja paratiisililja. Sekä loppukesästä Tommolasta ostettu pinkki kurjenpolvi. Keväällä maasta pitäisi nousta hyasintteja, tulppaaneja, kirjopikarililjoja ja narsisseja. Ja on siellä myös rubiininpunainen tiikerilijani ja köynnösukonhettu "Red Wine". Sekä jaloängelmä "Elin" ja varjolilja. Onkohan vielä liikaa kaikkea? Mutta haluan myös että tässä kukkii läpi kesän.

Nyt näyttää niin  paljon paremmalta. Ehkä siksikin, että kaikkein mieluisin vaihe perennapenkeissä on minun mielestä tämä, vastaistutettu. Kasvit eivät vielä ahdista toisiaan ja kaikki on selkeää. Toivotaan, että ilme on selkeä ensi kesänäkin kun tänä vuonna laitetutu taimet innostuvat kasvuun. Nyt tässä pitäsi kaikkien kasvien olla sopivan matalia. Luulen kyllä että akileijan siementaimia putkahtelee tuossa vielä pitkän aikaa, mutta sitten kitketään, onhan se lempipuuhaani.