Aitan taakse

Jos meillä olisi joskus peloteltu lapsia tai muita pienikokoisia aitan taakse viemisellä, ei enää kannata. Nokkoset ja muut vihulaiset on poissa. Aitan alta on kaivettu rautaharavan ja lapion avulla maata pois ihan kunnolla.

 Tässä aitta alkukesästä. Melkoisen notkollaanhan se oli, katto näyttää erehdyttävän ehjältä mutta voin kertoa että kyllä se jo vuoti aika pahasti.

 Ja aitan takaa syyskuussa. Lapiot ja muut apuvälineet nojaa vielä seinään, multaa saa kaivaa pois aina kun tekee mieli. Helppo osuus on tehty, nyt sieltä tulee vastaan niin paljon viereisen kuusen juuria että kaivaminen on kaikkea muuta kuin kivaa. Aitta maalattiin prikulleen kuten se oli maalattu ennen. Vasen nurkka on tehty niin, että vain nurkkalautojen leveät sivut on valkoiset, ja nekin vain ulospäin olevilta sivuilta. Toisen puolen nurkkia ei oltu koteloitu tai maalattu valkoisella, me jatkoimme samaa linjaa.

 Tästä kuvakulmasta olenkin ottanut harvemmin kuvia. No, aitan takaseuduilla tulee oltua harvoin sillä siellä ei varsinaisesti kasva mitään kitukasvuisen nurmikon lisäksi. Kuvassa näkyy kolme tärkeää rakennusta. Arvilan päärakennus keskellä, ison koristeomenapuun ja koivun takana. Vasemmalla sauna ja oikealla aitan nurkka.

Aitan kanssa ollaan nyt suvannossa. Todennäköisesti ei tehdä sille enää mitään tänä vuonna. Ikkunoiden karmit on maalattu, ikkunat teetetään talven aikana. Parvekkeen kulkusilta välttänee vielä yhden talven, senkin ehtii korjata ensi kesänä, samoin portaat. Maalaamattomien tukiparrujen tilalle pitää kehitellä joku systeemi, sekin on mietinnässä.

Vaikka aluksi suunniteltiin tälle vuodelle talon sisäremppaa, niin voi että olen tyytyväinen miehen päätökseen korjata aitta. Rahaa siihen upposi reilut pari tonnia, kymmeniä litroja maalia, rullittain kattohuopaa, useampi tuhat naulaa. Naurua, muutama kyynel, tonneittain iloa vanhan rakennuksen ryhdistäytymisestä ja kaunistumisesta. Kaikkea sitä se vaati, mutta kyllä kannatti.