Vuodessa ja kahdessa

Luumulehto on ollut olemassa nykyisessä muodossaan vajaat kaksi vuotta. Ensimmäiset kasvit tulivat viime vuoden keväänä, tänä vuonna istutettiin lisää. Tavoitteena oli saada tyhjät alueet peittoon. No miten sitten kävi.

 Hyvin alkaa olla tyhjät alueet peitossa. Ensi kesänä on todennäköisesti jo niin rehevää että voin olla tyytyväinen tulokseen. Osa kasveista on saanut siementää vapaasti, odotus itämisen suhteen on suuri. Se kun olisi helpoin tapa täyttää istutusalueet.

 Kuvan alareunassa, istutusalueen ja nurmikon välissä oleva kasvi on rohtoraunioyrtti. Kasvi johon minulla on viharakkaussuhde. Raunioyrtti kasvaa rehevästi ja niin ettei sen alla kasva rikkoja, kasvi kasvaa korkeaksi ja rajaa hyvin alueen, hyvä juttu. Mutta. Loppukesästä se on aika rujon näköinen ja kuten kuvasta näkyy, leikkaan sen silloin matalaksi. Muutaman päivän päästä tilalle on kasvaneet uudet lehdet. Juurivesoja tämä tekee hanakasti ja leviää ihan hillittömästi. Olen jo ajatellut että olikohan hyvä idea laittaa niin pahasti paikkansa ottava kasvi tuohon reunaan. Kitken sitä säännöllisesti tuosta pois sekä edellisestä kasvupaikastaan. Siitä myrkytin tänä kesänä kolmesti ja kitkenyt olen vähintään saman ja aina nousee maasta uudet lehtien alut. Jos siis mietit puutarhaasi rohtoraunioyrttiä niin ole tarkkana kasvupaikan suhteen.

 Luumupuita on nyt neljä kappaletta. Suunnitelmissa ei ole enää yhtään uutta jos jo olemassaolevat vain suinkin pysyvät hengissä. Syksyn puuhia on tasoittaa luumupuun juurella oleva kasteluvalli tasaiseksi jotta siinä ei lillu vesi talviaikaan.

 Viime syksyn kuvia voit katsoa tästä *klik*. Vähän on eteenpäin päästy. Ainakin aitan osalta. Ja minusta näyttäisi että kasveja on tullut lisää ja entiset ovat vankistuneet.

 Keskiympyrässä kasvava ruusuomena on yksi silmäteräni. Ruusuomena palellutti latvansa toissatalvena, tänä vuonna käänsin yhden hyvän kokoisen oksan uudeksi latvaksi. Kukkia tämä kaunotar ei ole vielä ilokseni tehnyt, mutta ehkä niiden aika on ensi kesänä. Syyssiistimisen yhteydessä nappasin siitä muutaman alaoksan pois, ulkonäkö saisi olla enemmän puuta kuin nykyistä pensasta muistuttava. Ympyrän pionit ovat hengissä mutta ovat vähän kärsineet kesän äärikuivuudesta ja äärisateista. Neljästä akileijasta kuoli kaksi. Uudet on istutettu tilalle mutta eihän ne heti näytä samalta kuin jo pari vuotta kasvaneet.

Pientä mielikuvitusta päälle niin tuossa kasvaa muutaman vuoden päästä kauniit ja korkeat kirsikkapuut. Reunoja varjostaa pari luumupuuta ja istutusalueet on rehevät kuin viidakot. Vaan jo nykyisessä olomuodossaa tämä on puutarhani kauneimpia paikkoja. Eikä sen tekemiseen ole mennyt kuin kaksi kesää.