Vapaalle vuodeksi

Toukokuussa sain tiedon joka laittoi miettimään perhepäivähoitajana jatkamisen mielekkyyttä. Lapsimääräni tippui 1,5 lapseen kesän alussa mikä taas tarkoitti sitä, että palkkani tippui puoleen eli n. 900 euroon bruttona. Eikä palkalle ole mitään nousunäkymiä, kylällä ei ole enää riittävästi pieniä lapsia. Nopeasti tehtyjä laskutoimituksia ja päätös oli helppo. Anoin vuodeksi vuorotteluvapaalle.

Esimies ja työnantaja oli myötämielinen, sijainenkin löytyi. Te-keskukseen ja liittoon nippu papereita ja tässä sitä ollaan, vuoden verran vapaalla palkkatyöstä. Viimeistä sanaa korostan, ei minulla ole mitään vapaa-ajan ongelmia. Olen lupautunut olemaan vuorotteluvapaani ajan mummin mussukan varahoitaja eli hoidan häntä kun oma hoitajansa on vapaalla tai lomalla. Harrastuksia ja tekemistä on tullut haalittua lisää.

 Juuri nyt pitäisi ottaa työn alle kaksi tilkkupeittoa, sukuun on syntymässä vauvoja. Värit on mielessäni jo selkeät, enää kankaiden valinta ja peittojen valmistus. Nautin kun kerrankin on aikaa ommella vaikka koko päivä, tai kolme päivää putkeen jos mieli niin tekee.

 Sukututkimus sai uuden sysäyksen kun ilmoittauduin sukututkimuksen alkeiskurssille. Pari ekaa kertaa oli  tuttua asiaa mutta eilen opin jo uuttakin. Tietokone käy kuumana kun kahlaan netin arkistoja läpi. Tämä jos mikä vie mukanaan ja vaatii aikaa.

 Uusista harrastuksista ja aikatauluista huolimatta tällä vapaallani arjen askareet on ennallaan. Uuneihin pitää laittaa tulia jotta kosteus pysyy hirsiseinien ulkopuolella. Ruokaa on laitettava ja pyykit pestävä. Töitä tehdessä oli rutiinit töiden mukaiset, nyt huomaan että vapaaherrattaren rutiinit on vielä vähän hukassa. Erityisesti niitä sotkee auto jonka sain käyttööni pari viikkoa sitten. Aivan outoa kun voi lähteä kauppaan heti aamusta eikä tarvitse odotella hetkeä kun mies tulee töistä kotiin. On autolla toinen ja kolmaskin rooli, saan sen avulla vietyä opiskelevan pojan opinahjoonsa, bussilla ei ehdi ja pääsee kotiin vähän miten sattuu. Ja auto tulee opetuskäyttöön, poika saa suorittaa sen ja isän ohjauksella autokoulunsa.

Myös Kaapo alias Sohvaperuna liittyy vuorotteluvapaani ohjelmistoon. Koiruus asuu meillä nyt ensi kesään asti vakituisesti kun tyttären perheessä lähdettiin vuodeksi valtion palvelukseen. Helpottaa nuoren perheen elämää toisen vanhemmista asuessa viikot kasarmilla, kun koira ulkoilutuksineen on täällä.

Se miksi päätös tästä kaikesta oli helppo on juuri tuo n. 900 euroa. Siitä jää käteen saman verran kuin nyt vuorotteluvapaalla. Tietysti olisin voinut hakeutua heti koulutustani paremmin vastaavaan työhön täydellä palkalla eli päiväkotiin, mutta koska vuorotteluvapaa on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa ja muutenkin näytti olevan sen aika niin päädyin vapaan hakemiseen. Taloudellinen katastrofihan vapaa on, vaan kiristetään vyötä ja mietitään entistä tarkemmin mitä ostetaan. Todennäköisesti tämä vapaa on ainutlaatuinen kerta elämässäni, viimeinen vuosi kotona.