Kaverukset ja yllättäjä lintulaudalta

Alma-kissasta kyllä huomaa, että on kasvanut syntymästään saakka lapsiperheessä ja talossa jossa on aina arkisin pientä väkeä paikalla. Yksi lempipaikoista on nukkua leikkihuoneessa, ja yleensä silloin kun meteli ja meno on kovimmillaan. Tuhinaa ei muiden äänien yli kuulu, mutta korvakaan ei värähdä vaikka desibelit nousisi kuinka kovaksi.

Lisäksi Alma tykkää kaikenlaisesta ihmisten puuhastelusta. Neulominen on neitosen kanssa ihan tuskaa, siksi kutimeni ovat nyt hetkisen jäähyllä. Bambupuikot on pureskeltu sekunnissa pilalle jos jätän ne hetkeksikään vartoimatta. Ja lanka nyt on automaattisesti kiva pureskeltava. Kuopuksen kaivaessa piirustusvälineet esiin, on Alma heti mukana touhussa. Tällä kertaa sai olla mallina.

 Nämä kaksi perheen nuorista ovat kyllä sellaiset kaverukset että. Välillä nukutaan toinen toisensa kainalossa, ja välillä leikitään niin, että vain vilisevät silmissä. Tämän hetken ykköslelu on pojan tekemä, lanka jonka päässä on askarteluhelmi.

 Kaveruksista lintulaudalle. Kiinnitin alkuviikosta huomiota pieneen lintuun joka käyttäytyi ihan erilailla kuin muut laudalla vierailevat linnut. Tämä väkkärä oli vikkelä kuin mikä, kiipesi pää alaspäin koivua alas, ja välillä meni ylöspäin. Vilahti hakemassa siemenen, lensi pois ja palasi taas kohta. Kuvia yritin ottaa, tämä oli onnistunein, eikä tuo erotu siitäkään kunnolla. Lisää kiinnostustani herätti se, että en löytänyt linnun kuvaa luontokirjasta jossa on kaikki "perus"linnut. Iltapäivälehden nettisivuilta löytyi oikea vastaus. Lintu on pähkinänakkeli (Sitta europaea) eikä mikään jokapäiväinen ja tavallinen vieras lintulaudalla. Minäkin näen kyseisen linnun ensimäistä kertaa elämässäni.

Nyt toivon, että tämä vieraileva tähti viihtyisi lintulaudallamme koko talven. Ainakin lauta täytyy pitää täydempänä kuin kuvassa. Linnunruokaa onkin jo ostettu lisää, mutta säkki unohtui miehen autoon ja mies on tietysti töissä sillä autolla. Kyllä nakkeli tietää, että lisää pähkinää on tulossa, ihan jo tänä iltana.