Kirjarakkautta

Elämäni pitkäkestoisimpia rakkaustarinoita ovat kirjat. Lapsuudesta muistan, että koskaan en saanut lukea tarpeeksi, omasta mielestä viikonloput ja lomat olisi voinut lukea aamusta iltaan, mutta vanhemmat oli toista mieltä, piti mennä ulos, tehdä kotitöitä tai jotain muuta tavattoman tylsää. Kirjojen kanssa ei ollut, eikä ole koskaan tylsää.

Kirjoja minulle on kertynyt ihan kiitettävä määrä, satoja. Mutta iän karttuminen on tuonut jotain mukanaan. Eteisen tyhjennyksestä alkanut into hankkiutua kaikesta turhasta eroon, on laajentunut kirjoihin. Isännänhuoneen ja vanhempien valtakunnan notkuvat ja pölyiset kirjapinot saa kyytiä, ja säästän vain ne kirjat josta oikeasti pidän, ja sen yhden jossa on mummon omistuskirjoitus. Ja no, ehkä muutaman muunkin säästän.

Operaatio kirja on edennyt vaiheeseen valitse. Nojatuolissa uusiin koteihin lähtevät, ja lattialla osa minulle jäävistä kirjoista.

Lasikaappiin mahtui taaskin vain osa ja nyt minua häiritsee Remekset tuolla Gabaldonien ja Utrioitten seassa. Ja pois en voi siirtää, sillä kirjat on ehdottomasti oltava aakkosjärjestyksessä. Ehkä sittenkin kuitenkin siirto. Isännänhuoneen kaapissa on vielä viisi laatikollista kirjoja, joten luulen, että löytyy jotain aiheeseen sopivampaa Remesten tilalle. Alahyllyn tietokirjoihin en koskenut, ne on kaikki tärkeitä joko minulle tai miehelleni.

 Loput mitkä eivät mahtuneet lasikaappiin, pitää mahtua tuohon takan viereisen kaapin päälle. Mallasjuoman vanhat limulaatikot on oivia kirjahyllyinä. Ja niiden eteen mahtuu kuten ennenkin vielä yksi rivi kirjoja.

Nyt vain nopeasti kirpparipaikkaa varaamaan ennen kuin tulen katumapäälle.

Kirjoihin kiintyy.