Ei oo mun juttu

Olen sen sanonut varmasti joka syksy blogin historiassa, mutta sanonpa taas. Syksy ei ole mun juttu, en pidä siitä. Syksy on vain enne talvesta josta pidän vielä vähemmän kuin syksystä. Inhoan kylmää ja kalseaa. Toki, onhan ruskan värit kauniita sen hetken kun puissa on syysväriset lehdet, mutta sen jälkeen on vain mustaa ja rumaa. Ja onko mitään masentavampaa maisemaa kuin mustat, lumipeitettä odottavat kyntöpellot. Ei ole.

Mutta pidän tai en, kävin silti kuvaamassa syksyistä puutarhaa. Ja jos jotain positiivista on, on se, että tänä syksynä on ollut mukavan paljon kunnon haravointikelejä. Vielä ei ole koko urakka valmis, mutta lähellä ollaan.

 Muutenkin puutarhatyöt on kuivan syksyn takia hyvällä mallilla. Vielä muutama suojaverkko herkimpien taimien ympärille, niin sitten on miltei kaikki valmista. Grillikin on sisällä kerrankin ennen ensilumia.

 Nyt kalju ja alaston koristeomenapuu teki ihan hurjasti hedelmiä tänä vuonna. En ole vielä onnistunut selvittämään mitä lajiketta se on, tekee kuitenkin piskuiset keltaiset hedelmät. Ja on kasvanut, kuten kuvasta näkyy, todella suureksi puuksi.

 Türin penkki on komeissa väreissä. Vaahtera oli valinnut syksyn teemaväriksi keltaisen. Ei yhden yhtään punaista lehteä.

 Kasvihuone on tyhjä yhtä tomaattia lukuunottamatta. Sen jätin testaukseksi kuinka kypsyvät vähällä valolla. Tulos: eivät kypsy, saa lähteä kompostiin. Kasvimaa on käännetty ja peitetty kerroksella lehtiä. Mansikkamaan uusimisen jätin suosiolla kevääseen, nyt ei vaan enää  jaksanut.

 Joutsenia ja hanhia lentää päivittäin peltojen ylitse. Harmittaa kun lähipellot kynnettiin niin aikaisin tänä vuonna, nyt linnut eivät enää laskeudu iloksemme pelloille kaakattamaan.

 Luumulehtokin on huollettu odottamaan talven tuloa. Katkoin siperiankurjenmiekkojen lehdet ja silppusin ne mullan peitoksi, loput perennat silppuan vasta keväällä. Laatikot on tyhjennetty kuolleista kasveista ja multa käännetty.

Yhdestä luumulehdon kasvilavasta tein koelaatikon. Siellä on nyt amurinvaahteran ja monen muun kasvin siemeniä kokeilussa. Ennen olen laitellut siemeniä jonnekin kukkapenkin reunaan, ja sitten autuaasti unohtanut mitä olen laittanut ja minne. Nyt odotan josko yritykset kääntyisivät onnistumiseksi kun on yksi ja selkeä paikka jonne heitellä siemeniä. Rikkaruohojen kanssa saa ehkä olla tarkkana, etten poista mitää tarkoituksellista istutusta.

Ai niin, pihaan on tullut myös loukku. Toistaiseksi saalis on ollut kaksi kissaa (omia), eikä yhtään supia. Mutta odotellaan, voi kuulemma kestää parikin viikkoa että menevät edes lähelle loukkua.