keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pieni on kaunista

Mummit, ne höpsähtäneet vanhemman puoleiset naisihmiset, mitäpä eivät tekisi mummin mussukoiden eli lastenlastensa eteen. Tämäkin mummi löysi kesällä pihakirppikseltä kaatopaikkakuntoisen minituolin. Myyjä antoi tuolin kaupan päälle kun kunto oli muka niin hurja. Mutta entisöijän silmissä tuoli oli täydellinen projekti, ja helppo kuin mikä korjata. Ja olihan asia niin, että kun se pieni mussukka tulee kylään, pitää Hänellä olla eteisessä oma tuoli jolla istua puettaessa.

 Tästä näkee tuolin mittasuhteet aikuiselle sopivan tuolin rinnalla. Minituolin tekijä on ollut taitava, ei huoju eikä heilu yhtään, ja mittasuhteet on hyvät.
 Mummin mussukkaa on pyydetty viikonlopuksi yöhoitoon, siihen asti tuolilla saa olla lyhty jonka sain lahjaksi pari vuotta sitten.
 Tuolin hioin, uusin istumaosan ja maalasin samalla harmaalla kuin suuren vaatekaapin. Tummaksi petsattu olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta kun tuoli on ollut aina maalattu, niin maalia pintaan tälläkin kertaa. Tuon kammottavan tammijäljitelmä laakaoven kanssa elellään viimeisiä aikoja. Löysin vihdoin ja viimein siihen kohtuuhintaisen vanhan lasiaukollisen peilioven. Karmit tosin joudumme tekemään itse, ja oven vaihto on enää niiden valmistumisesta kiinni. Uusi ovi on joskus maalattu uudestaan, joten en joudu tekemään sille muuta kuin pesemään pölyt pois.
 Eteisen valot toimii liiketunnistimella, mutta silti minusta on kiva, että näin pimeään aikaan huoneessa on jokin pysyvä valo. Ja kissojen takia joskus on pakko ottaa liiketunnistin pois päältä, muuten valot räppäävät koko ajan päälle ja pois. Te muut kissanomistajat kyllä tiedätte millaista se on.
 Tässä vielä kuva tuolista ennen kunnostamista. Valkoisen maalin alla oli tummansinistä ja vihreää. Ja tuo istuinosa oli niin haperoa vaneria, että sitä ei saanut enää kuntoon. Ja minusta ohut vaneri nyt muutenkin on ehkä vähän huono valinta tuolin istuinosaksi. Käytetyllä varaosalla mentiin kun tein löydön aitasta. Siellä majailevassa 1960-luvun kirjahyllyssä on ohuet liimapuiset hyllylevyt. Yhdestä sellaisesta sai sahaamalla juuri oikean paksuisen istuinosan tuoliin. Mittasuhteetkin parani vanerilevyyn verrattuna.

Näin pieniä ja kauniita löytöjä saisi tehdä kirppareilta useamminkin. 

3 kommenttia:

  1. Hyvä löytö ja hienosti osaat korjata. Kyllä pikkuisen kelpaa;)
    Ja mukava, että ovikin on löytynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Omiin laatukriteereihin nähden on kyllä vielä parannettavaa kunnostamisen saralla, en aina malta tehdä hiontaa riittävän pitkään. Se jos mikä on tylsää puuhaa :)
      Oven löytyminen oli kyllä hyvä juttu :)

      Poista
  2. Kyllä tulee hieno eteinen teille - ja sanotaanhan että eteinen on talon käyntikortti. Suloinen pikkutuoli!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)