Hylätty ovi

Aitan ensimmäisessä alahuoneessa on ollut kummallinen viritys. Komeisiin lattialankuihin on sahattu reikä, ja reiän päälle on laitettu vanha ovi. Miksi näin on tehty, ei kertoneet aukko eikä ovi, mutta arvailimme, että kyseessä on maakuoppa jossa on yritetty pitää ruokia kylmänä kesän helteillä. Kuoppa on reunustettu kivillä jotta eläimet eivät pääsisi sinne. Nykyhetkenä moiselle kuopalle ei ole käyttöä, joten jossain puuskassa nostin vain oven lappeelleen aitan seinää vasten.

Onneksi en siinä kohtaa ajatellut, että ovi roviolle ja kuoppa umpeen ja lattiaan uusia lankkuja. Jälkimmäiset ehkä toteutunevat, mutta oven pelastin tiistaina entisöintikurssin tiloihin kuivumaan. Ja vasta siellä valossa näin, mikä aarre minulla on aitan uumenista.

Ovi on taitavasti tehty tiheäsyisestä puusta. Eipä se muuten olisikaan kestänyt maakuopan kantena. Kosteudesta on vaurioita, kuten paksu nukka puun pinnassa.

 Kaikki helat ja saranat ovat ruostuneet pois, mutta jäljestä voin päätellä, että ne ovat olleet melkoisen hienot. Uskallan sanoa, että ovi voi olla jopa 1700-luvun puolelta.

 Ovessa ei ole sisäänrakennettu lukkoa, eikä siinä ole jälkeä myöhempien aikojen pintalukostakaan. Sekin kielisi korkeasta iästä. Kuten myös siisti kasaus puutapeilla ja suuret saranat ja helat.

 Oven keskiosa on yhtä puuta tuossa peilien välissä, korkeutta on montakymmentä senttiä. Ja siinäkin kohtaa on jäljet jonkinlaisesta rautaosasta. Keskiosan puutapit on hienosti symmetrisen tasaisesti molemmin puolin. Estetiikka on ollut hallussa silloin joskus.

Oven toisesta puolesta en tajunnut ottaa kuvaa, se kertoo oven olleen jonkun kaapin ovi, sillä peilejä ei ole viimeistelty nurjalta puolelta. Peilien viiden sentin paksuus kertoo miksi ovi on hyvin painava ja siihen on tarvittu järeät saranat. 

Mitä sitten ovella teen? Mies on haaveillut aina tuvan nurkkaan tulevasta kulmakaapista. Tämän oven avulla siihen voisi tehdä helposti kiinteän kaapin. Mutta se on sitten joskus, katsotaan ensin saako tätä hylättyä ovea enää pelastetuksi.