Väsyneitä

Alma rakastaa ulkoilua. Pihalla juostaan, vaanitaan, jahdataan lehtiä, syödään ikkunoihin törmänneitä tinttejä, vaanitaan taas vähän lisää ja haetaan leikkikaveria. Siis touhua on koko ajan. Sisälle kun tullaan, on väsymys totaalista. Nukkumapaikaksi kelpaa melkeinpä kolo kuin kolo, mutta yksi lemppareista lepopaikaksi on käsityökorini. Mikäs sen parempi alunen, kuin lankakerät ja korjaamista odottavat villasukat.

 Minua taas vaivaa jonkinlainen syysväsymys. Todennäköisesti osasyynä on alhainen hemoglobiini, pitäisi kai käydä mittauttamassa arvot. Pakolliset hommat jaksaa tehdä, mutta ei mitään ylimääräistä. Viikonlopun vietin siskon luona pienellä lomalla, ihana nukkua pitkään, syödä valmiissa pöydässä ja vain olla. Otin tietokoneen mukaan, mutta siinä se oli laukussaan täysin koskematta. Pieni loma netistäkin tekee aina hyvää.

Tämän viikon mehunkeitossa minulla oli mukana hyvä apulainen. Marjakulhosta oli hyvä tarkkailla sokerin määrää ja mehun oikeaa lämpötilaa. Alma on kissa joka rakastaa kaikenlaisia koreja, laatikoita ja kulhoja. Kaikki pitää koeistua tai nukkua.

Ensi viikolla sentään on lasten syysloma. Itselläni on töitä, mutta vähän helpommalla pääsen kun ei tarvitse laittaa ketään aamulla kouluun, eikä tarkistaa kenenkään läksyjä. Ja jouluun asti kun jaksaa, on minulla luvassa miltei kolmen viikon loma. Enpä olekaan lomaillut jouluna niin pitkään varmaan koskaan.