Talovierailu

Isäni oli huomannut lehdessä ilmoituksen jonka tiesi kiinnostavan minua. Pertunmaalla on talo jonka ohi olen kulkenut yli 40 vuotta kesämökille. Aina talon kohdalla olen miettinyt kuka talon omistaa, mikä talo on ollut (koko on valtava) ja mikä on talon kohtalo. Vuosi vuodelta talo rapistui, vääntyi ja teki hidasta kuolemaa. Muutama vuosi sitten talo sai uuden omistajan, sellaisen joka tietää mitä tekee ja on alkanut pelastaa tuota Ahvenniemen taloa. Tänään taloon pääsi tutustumaan ja minähän menin.

 Tässä kuosissa katselin taloa ohi kulkiessani kymmeniä vuosia. Talo on ollut niin kauan maalaamatta että yleisväri oli harmaa. Silti niin kaunis talo.

 Tänään talo näyttää ohi kulkiessa tältä. Perustusta on suoristettu, ennen se muistutti lähinnä s-kirjainta. Keltamultaa on sudittu seiniin ja ikkunat on viety kunnostettaviksi. Pituutta talolla taitaa olla yli 40 metriä, tuplaten meidän taloon verrattuna.

 Pääty on komea. Talo on kuulemma toiminut muunmuassa kestikievarina ja käräjätalona.

 Talossa on minusta erikoinen kuistiratkaisu. Kaksi umpikuisti ja niiden välissä avokuisti. Kuistien kunnostamisesta löytyy tietoa tästä, *klik*.

 Kuistia sisältä päin kuvattuna. Kaikki puuaines talossa näyttää olevan melkoisen jykevää.

 Sisätiloissa pääsi tutustumaan vanhaan tupaan. Neliöitä arvelisin tuvassa olevan lähemmäs sata. Vanha leivinuunikin on todella suuri mutta voisin silti kuvitella että tuvan nurkat ovat olleet kuurassa talvipakkasilla.

 Tupaa oli hankala kuvata koska se oli pullollaan uteliasta väkeä. Mutta kuva kattorakenteista kertonee tuvan koosta.

Osassa tupaa oli alkuperäisiä lattialankkuja. Lankut ovat melkein kuopalle kuluneita satojen vuosien askeleista.

Kiitos Ahvenniemen omistajalle, oli hieno päästä näkemään talo jonka kohtalo on askarruttanut aina mieltä.