Koekaivaus

Vappuna olen yleensä siivonnut lasikuistin. Tänä vuonna siivosin kuistin jo aikaisemmin joten vappu oli mahdollista viettää täysin puutarhassa. Säänkin suhteen kävi tuuri. Eilen kun satoi vettä, olimme 90-vuotis synttäreillä ja tänään, kun paistoi aurinko, oli koko päivä pyhitetty puutarhassa puuhasteluun.

 Tein tulevaan rinnepuutarhaan koekaivauksen. Eipä tarvinnut kuin iskeä lapio maahan niin jo oli kiveä vastassa. Pienet kaivoin pois, mutta suuremmista ei tule esiin kuin kulmat. Isot kivet ovat rivissä oikeassa reunassa. Taitavat olla tässä olleen maakellarin kiviä. Nyt pohdinnassa on, tilatako paikalle kaivinkone vai ei. Kone maksaa, lihasvoima on ilmaista mutta ei liikuta isoja kiviä mitenkään. Tuli konetta tai ei, niin kivet haluan esiin. Eli puutarha tulee muotoutumaan joko nykyisellä paikalla olevien isojen kivien ympärille tai sitten kaivinkoneen muokkaaman rivistön ympärille. Saattaa mennä syksyyn asti sitä pohtiessa joten tulen viemään tuosta pienet kivet pois kivimuurille ja sen jälkeen levitän pressun alueen päälle. Jos edes osa rikoista kuolisi muovin alla.

 Päivän toinen työmaa oli rikkojen ja mansikan valloittaman yrttimaan siistiminen. Kaivoin kaikki yrtit pois. Piparmintun yritän hävittää maasta kokonaan, sille on nykyään ihan oma paikka kivimuurin vieressä. Ruohosipuli oli aika jakaa ja samalla tuli käytyä kaikki yrtit läpi. Talvi on hävittänyt ainakin salvian ja sitruunamelissan. Jälkimmäinen on kasvanut minulla monta vuotta, salvia ei tunnu kestävän edes lauhan talven yli.

 Tässä vaiheessa kun yrttipenkki on uudistettu, kalkittu ja lannoitettu ja kuorrutettu uudella mullalla, ei kuva ole kovin palkitseva. Vaikka kasvit on istutettu takaisin, on kuva lähes yhtä masentava. Kasvaako siellä mitään?

 Kyllä siellä kasvaa. Kuten tämä, jonka muistelen olevan voitonlaukka. Karhunlaukankin löysin elossa. Timjamia ja oreganoa ei tapa mikään. Kaksi muutakin yrttiä on hengissä, ne taitavat olla rakuuna ja kynteli. Ruohosipulista suurin osa jäi ulkopuolelle, nyt on taas tilaa kasvaa. Purkitin loput ruohosipulit, eiköhän niille löydy ottajia kesän mittaan.

Yrttimaan uudistamisen jälkeen piisasi vielä voimaa joten kitkeä päräytin koko arboretumin. Rikkoja tuli vain 2 isoa ämpärillistä joten homma oli helppo nakki. Tämän jälkeen oli paikallaan ansaittu tauko. Sen vietin aitan portailla istuen. Join rauhassa teetä ja söin lämmintä mutakakkua. Linnut lauloi, ohi lensi perhonen ja melkein silmien alla nosteli kukkiaan yllä olevan kuvan nimetön esikko jonka sain ystävältä. Eipä enää paremmin olisi voinut vappupäivää viettää.