perjantai 20. toukokuuta 2016

Katajalle teltta

Mitäpä sitä ei tekisi kasviensa hyvinvoinnin eteen. Kun istuttaa katajan täyteen paahteeseen, pitää laittaa Pelle Peloton-vaihde päälle ja keksiä keinot millä kataja ei paahdu hengiltä ensimmäisen vuorokautensa aikana. Minun ratkaisu oli teltta. Mutta aloitetaan alusta.
 Navetan kivimuurin vierustasta tein puolet valmiiksi viime kesänä, loput tänään. Ruohonleikkaajani kiittää kun kivimuurin vierustat on kasvitettu ja kasvialueiden reunat kantattu, helpottaa huomattavasti muutenkin tuntien leikkausurakkaa. Istutin viime vuonna vierustaan muutaman ruusun, ja kuten jo arvaatte, yksikään jakotaimi ei selvinnyt hengissä. Aion kokeilla ruusuja uudestaan, ei ensi talvi voi olla yhtä paha kuin viime talvi.
 Ennen ruusujen tuloa kävin pelastamassa tienposkesta pienen katajan alun. Omalta tontilta vieläpä löytyi. Netistä selvitin, että kataja kasvaa paahteisellakin paikalla eikä ole ronkeli maapohjan suhteen. Niinpä tämä löytöyksilö pääsi muurin kulmaukseen aitiopaikalle.
 Toiseen päätyyn siirsin jasmikkeen alla kasvaneen punalehtiruusun taimen. Taimi on ilmestynyt jasmikkeen alle ilmeisesti lintujen tuomana (tästä voit klikata Saaripalsta-blogin Sailan postaukseen jossa hän kertoo punalehtiruusun siemenkasvatuksesta punalehtiruusuni kiulukoista, klik). Punalehtiruusu sietää kuivaakin maata sillä se kasvattaa paalujuuren. Tuolla minun piskuisella taimella oli jo n. 15cm pituinen juuri. Toivottavasti kesti siirron, kaivoin kyllä niin hellävaroen ylös kun vain osasin. Ruusun ympärillä olevilla kepeillä on tarkoitus.
Kepit ovat telttatuet. Sekä punalehtiruusu, että kataja asuvat nyt varjostavassa teltassa joka on tehty muutamasta kepistä, vanhasta lakanasta ja pyykkipojista. Helppo ja edullinen ratkaisu. Teltat saavat olla paikoillaan ainakin muutaman viikon kunnes taimet ovat vähän juurtuneet. Paahteisimpina päivinä pitää vain seurata ettei lämpötila teltan sisäpuolella nouse liian kuumaksi, sekään ei ole hyvä. Kattoa sentään näissä teltoissa ei ole.
Muuten vierusta onkin vielä ihan tyhjää täynnä. Toivon saavani tähän ruusujen jakotaimia, lajikkeilla ei ole niin väliä, siskolta tulen ainakin viemään taas juhannusruusua. Se ei haittaa sillä heillä ruusu kasvaa osin villiintyneenä.

Huomenna jätän miesväen kotiin ja suuntaan ystävän kanssa Viroon Türin kukkamarkkinoille. Taimilistaa on jo tehty, saapa nähdä löytyykö mitään mitä haen.

6 kommenttia:

  1. Hih, mitäpä sitä ei kasviensa parhaaksi tekisi...

    VastaaPoista
  2. Harmi, että talvi vei ruususi.
    Hyvä telttaratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusuille talvi oli erityisen kova, toisaalta nyt näki mitkä selviää ja mitkä ei. Kovin jalot eivät ainakaan.

      Poista
  3. Talvi ei ollut suotuisa kasveille :( Paljon on meilläkin hävinnyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvi oli kova, paikallisen lehden mukaan yhtä kova puutarhan ja kasvien kannalta on ollut viimeksi 1980-luvulla. Ei ihme että katoa on.

      Poista

Kiitos kommenteista :)