Pihamaisemia

Ennen kuin seuraavat tulppaanit ovat avanneet kukkansa tai jokin muu kukkivista kasveista, napsin kuvia laajemmista kuvakulmista. Niistä puutarhan ja pihan lempinäkymistäni.

 Kannoin vuosi sitten ostetun pihakaluston ulkoilmaan. Nuorin pojista riemuitsi heti että tänään hän syö ulkona.

 Ukonhattujen penkki on vihdoin ja viimein sellainen kuin haluan. Taustalla omenapuun torso, sitten ukonhatut ja niiden edessä vuorotellen akileija ja pikkusydän. Ja etualalla laukkoja joiden nimeä en muista. Selvinnee kunhan kukkivat.

 Ukonhattupenkki on pitkä, se kasvoi tässä jo silloin kun ostimme talon. Jossain vaiheessa nostin sadat ukonhatut pois, putsasin penkin juolavehnästä ja samalla levensin kasvualaa. Ukonhatut yksinään olivat vähän tylsiä. Kuvan jättisuureen koristeomenapuuhun ei ole tulossa kuin muutama kukka. Varsinaisiin omenapuihin ei ole tulossa yhtään kukkaa. Että semmoinen kevät täällä. Ihastelen omenapuiden kukkia onneksi teidän muiden blogeista.

 Autopaikan kivimuuri, monivuotinen haave joka toteutui viime kesänä. Kasveja siihen etsin vielä, paikka on hankala, kuiva ja varjoisa. Mutta kasvaa siinä jo köynnöshortensia, hopeahärkki ja taponlehti.

 Aitasta puuttuu vielä ikkunat, portaiden maalaus ja parvekkeen lattiapuut. Muuten alkaa olla valmista. Ikkunatkin saadaan heti paikoilleen kunhan maltan pitää yhden maalauspäivän. Sadetta olen odotellut maalauspuuhia varten, mutta eipä ole näkynyt.

 Mustilan arboretumista viime vuonna ostettu koristeomenapuu "Marjatta" selvisi hyvin talvesta, ei edes yhtään paleltunutta oksaa mikä leimaa viime vuoden talven jäljiltä melkein kaikkia pihan puita ja pensaitani.

 Tämä vaihe kun täysi rehevyys ei ole vielä revähtänyt täysillä päälle on lempihetkiäni. Tietynlainen odotus, alkukesän vaalea vehreys ja vihreys. Ei itikoita, ei liian kuumaa ja vielä kurissa pysyvät rikkaruohot.

 Eikä postausta ilman kukkia. Alan kallistua sille kannalle että nämä arboretumin mysteeritulppaanit ovat kerrottuja "Angelique" tulppaaneja. Lukumäärä ja kukkien muoto täsmää ostopakkaukseen.

Vaaleanpunainen luumulehdossa kasva hopeatäpläpeippi on suloinen. Siirsin sen paikkaan jossa saa levitä ihan rauhassa eikä mokoma ollut siirrosta moksiskaan vaikka joutui tekemään sen kukkivana. Että ihan kaikkiin kasveihin ei viime talvi vaikuttanut, ei ainakaan hopeatäpläpeippiin.

Toukokuu on tarjonnut tänäänkin täydellistä puutarhasäätä, joten ei kun jatkamaan kanttausta.