Verkostoituminen on tämän päivän trendi joka pätee myös puutarhassa. Ilman kattavaa verkostoa pääsisi puutarhurilta keväisin iso poru.
Tänään viimeistelin pari viikkoa sitten aloitetun työn. Nyt puutarhassa on kattava suojaverkosto, lähes viisikymmentä yksittäistä verkkoa puiden ja pensaiden suojana. Vieläkään ei verkot riittäneet vaikka ostin yhden rullan uutta verkkoa ja raaskin pätkiä viime kesänä dyykatuista lammasverkkorullista pienemmän verkoiksi. Täksi talveksi jäi ilman verkkoa kaikki ruusut ja hortensiat. Oli pakko priorisoida. Hortensioiden ja ruusujen ajattelin kestävän parhaiten pupujen parturoinnit.
Pensasmustikat on aina suojauslistalla. Niille laitoin kuusi kappaletta vanhoja vaatekaappien ja pakastimien koreja. Kaarien päällekin voisi viritellä verkot, mutta ne on laitettu lähinnä rastasverkkoja varten. Muuten menee mustikat parempiin nokkiin. Tänä vuonna tosin mustikkasato oli kuivuuden takia todella surkea. Olin julma enkä kastellut mustikoita kuin kerran.
Täällä kylällämme kasvaa näille leveysasteille harvinainen pähkinälehto, tai jopa kaksi sellaista. Tämä pieni pähkinäpuun alku ei ole sieltä vaan naapurilta. Puu jäi suojaamatta viime talveksi ja jänikset söivät sen todella tehokkaasti. Vaan pähkinä on sinnikäs ja äityi kesällä kunnon kasvuun. Nyt laitoin pähkinälle oman verkon ja toivon sen kasvavan syönnistä huolimatta pensaasta puuksi.
Sama kohtalo oli seljapihlajalla. Siitä jänöt popsivat latvan. Nyt Mustilasta hankittu aarre on tiukasti verkon sisällä. Seljapihlaja on kasvanut todella hitaasti, en tiedä onko paikka liian varjoinen. Mutta muutamaan lehteen tuli upea syysväri. Miten komea onkaan sitten kun taimi on kasvanut ja vahvistunut.
Se vain ärsyttää suunnattomasti, että nämä kaikki kauniit syysvärit, kuten myös punatammella ja mongolianvaahteralla on, pitää haudata verkkojen sisään. Ei silmän nautinto ole läheskään sama kuin ilman verkkoja. Kyllä taas kärsivällisyys kasvaa kun odottaa 10-15 vuotta jota voi pitää puunsa ja pensaansa ilman verkkoja.
Rumaa tai ei, mutta kyllä harmittaisi keväällä katsella pupujen syömiä rankoja. Verkottaminen on vielä tekemättä. Ehtisiköhän viikonloppuna?
VastaaPoistaKyllä vielä ehtii :) Minä aloitin ajoissa kun huomasin että oman pihan koristeomenapuun siemenestä kasvanut ja vaalimani taimi oli syöty! Siitä alkoi verkottaminen ja tänään tuli valmiiksi.
PoistaJoo, hiljaa hyvä tulee. Parempi suojata...
VastaaPoistaParempi suojata ja rauhassa odotella kasvua.
PoistaJoo, rumaahan tuo on, mutta vielä ikävämpää on rahan ja vaivan menetys, kun taimet syödään. Toivottavasti kasvisi ovat nyt hyvässä turvassa. Mulla onkin vielä suuri osa verkotuksista tekemättä, täytyy huomenna.. jos ei ole liian myöhäistä!
VastaaPoistaNiin on, vielä ikävämpää. Yhdessä yössä ehtivät syödä paljon, mutta toistaiseksi täälä on vältytty ja vain yksi vahinko tapahtui. Koristeomenapuun siementaimi nyppäistiin poikki. Ja ai että mua harmittaa etten verkottanut sitä heti kun siirsin kasvimaalta pois. Uskon että ehdit vielä, minä tein tänään loppuun kun olen viikonlopun pois kotoa.
PoistaParempi se on suojata! Minulla on puput popsineet latvat aina hortensiasta, jos en ole suojannut. Nyt viime talvena suojasin ja nyt kukki tosi runsaasti, liekkö ollut vaikutusta, kun latvoja ei syöty...
VastaaPoistaHortensiatkin on hyvä suojata, minullakin niistä popsitaan latvat jos en suojaa. Nyt otan riskin sillä verkkojen määrä alkaa olla maksimi, pitää saada ne säilöttyä jossain kesän yli. Tai ehkä mulla vain on taimia liikaa :D
PoistaMeillä on niin suuret pensastot, etten enää suojaa niitä. Vain yksittäiset jalopuut pääsevät verkon sisään. Omput, luumut ja muut erikoisuudet. Meillä ei kyllä ihan hirveesti ole jänikset parina viime talvena mellastaneet. Liekö vähälumiset talvet auttaneet asiaa. Varmaan keväällä kaduttaa, kun en suojaa, mutta yritetään nyt mennä näin. Seljapihlaja näyttää kasvavan hitaasti. Mulla on vasta alle 30-senttinen taimi ja sen suojaksi riittää lumi.
VastaaPoista