Kaappikello

Lomailut on lomailtu ja arki alkoi tänään herätyskellon kilkatuksella 5:20. Ihan järkyttävää vuorotteluvapaalaiselle mutta mitäpä sitä ei tekisi kun mummin mussukka tarvitsee hoitajaa. Ja saihan tässä nukkua viikon niin pitkään kuin halusi. Ja viettää loppuviikon siskolla kaiken mukavan puuhan parissa.

Poissa ollessani kaappikellon maalit olivat kuivuneet. Siirettiin kaappi varovasti eilen takaisin paikoilleen ja todettiin että paikka on huono, kello ei pääse kauneutensa arvoisesti esille salin nurkassa.

 Toistaiseksi kaappikello on kuitenkin tuossa, muuta paikkaa ei ole. Ja mies haluaisi kaapin hirsiseinää vasten, nyt se kuulemma hukkuu tapettiin mikä on totta.

 Kellotaulu on kaunis, samoin yläkoriste. Koristehelmet tulevat nyt maalattuna paremmin esille. Jos haluat niin tästä *klik* voit katsoa miltä kello näytti meille tullessaan.

 Kukkamaalausten kanssa onnistuin varsin hyvin. Kuvan kanssa en niinkään mutta ei se mitään, kyllä te tuosta näette että kuvio säilyi hyvin. Ensin kyllä ajattelin, että huh miltä kirkkaat kukat näyttävät harmaan rinnalla, mutta nyt kun katse on tottunut niin en osaisi kuvitella kelloa ilman kukkamaalauksia.

Halkeamia ja muita kauneusvirheitä en paikkaillut jotta kaappikello näyttäisi ikäistään vanhammalta. Ja olen minä muutenkin sitä mieltä että kalusteissa saa näkyä niiden ikä ja eletty elämä. Uudeksi kalusteeksi kello on muuten todella harmonisen muotoinen ja hyvä mittasuhteiltaan. Tekijällä on ollut selvästi silmää.