Neljä ilmansuuntaa

Tämä Arvilan päärakennus on rakennettu melkoisen viisaasti. Talo seisoo tukevasti peruskallion päällä. Kallion joka viettää joka suunnalta reilusti talosta pois päin. Talosta on ikkunoita neljään ilmansuuntaan.

 Talon lyhimmät sivut antavat etelään ja pohjoiseen. Etelään päin suuntautuu vain yksi ikkuna. Kesäaikaan ihan mukava juttu, ei lämpene nurkat liikaa. Etelän puoleisen ikkunan näkymä on tämä. Tarkat voivat nähdä ison koivun takana kookkaan parven joutsenia. Ne, ja hanhet ovat taas vierainamme. Peltonäkymän peitti ennen iso kuusi mutta se kaadettiin muutama vuosi sitten pois.

 Salin ikkunasta kun katsoo länteen, niin näkymä avautuu aitalle. Isojen puiden taakse jää kasvimaa ja luumulehto. Minua itseäni viehättää suuresti että puutarhaamme ei näe yhdellä silmäyksellä kun saapuu pihaan. Osa on ikäänkuin piilossa. Ja se piilossa oleva puutarha näkyy vasta kun olet siellä puutarhassa. Tämä talon puoleinen piha on haluttu tarkoituksella pitää avarana. Puita on istutettu hyvin maltillisesti jotta länteen päin olevat salit olisivat yhtä valoisia kuin tähänkin saakka.

 Länteen avautuu neljä ikkunaa talon molempien sisäänkäyntien lisäksi, kaksi ikkunaa salille ja kaksi ikkunaa entiselle salille eli nykyiselle vanhempien valtakunnalle. Talon toisesta päädystä, kodinhoitohuoneestä näkee hedelmä- ja marjatarhaan. Tai näkisi jos koivu ei peittäisi maisemaa. Koivu on iäkäs ja nyt jo hivenen suren sitä että koivu on joskus kaadettava. Toistaiseksi se kuitenkin vaikuttaa terveeltä.

 Pohjoisen ainut ikkuna löytyy kodinhoitohuoneesta. Alunperin pohjoiseen on avautunut kaksi ikkunaa. Toinen talon paremmasta salista ja toinen isännänhuoneesta. Me poistimme toisen ikkunan ja toinen on poistettu jo muinoin. Pohjoisen tuulilta taloa suojaa liiteri. Iso kuusiaita päättyy liiterin kulmalle ja muutama iso kuusi löytyy tien vierestä. Alkavat olla jo aika jättimäisiä. Mies hymisee jotain niiden kaatamisesta mutta minulla on siinä kohtaa todella huono kuulo. Polttopuu-urakka on vielä kesken, koivun takaa pitäisi heitellä muutama kuutio koivuklapia liiteriin. Kuvan etuosan epämääräinen syreeniaita on leikkaamatta. Päätin jättää sen tekemättä ja antaa aidan kasvaa tästä eteenpäin vapaasti. Aita muuten on kierrätysaita. Se siirrettiin tuohon talon edestä, salin ikkunoiden alta.

Viimeisenä itä, aamuauringon puoli josta nauttii peräti seitsemän talon ikkunoista. Jokaisesta seitsemästä ikkunasta näkyy rakas koivikkomme. Se josta kerään joka vuosi muutaman litran maailman suurimpia mustikoita ja niitä kanttarelleja joita emme itse syö. Tänä vuonna sato oli kuusi litraa sieniä läheisten ja ystävien riemuksi. Jollain aikavälillä haluaisin laajentaa arboretumin tähän koivikkoon, mutta katsotaan nyt toteutuuko se koskaan. Pidän koivikosta myös tällaisenään. Lampaita tähän tosin kaivataan, pihlaja kasvaa tässä pitkää vesaa joka vuosi. Muutaman vuoden välein kaadamme pihlajat mutta eivät ne siitä tunnu vähenevän. Lampaat tekisivät todennäköisesti tehokkaampaa työtä syöden pihlajaa säännöllisesti pois.

Sellaiset näkymät on Arvilan ikkunoista. Viisaasti vähän ikkunoita etelään, makuuhuoneet visusti aamuauringon puolella ja oleskelu lännen puolella. Aurinko kiertää koko taloa mutta ei lämmitä kesäisin liikaa. Talvella taasen tuiskut ja myräkät eivät pääse kuin lyhyiden sivujen kimppuun ja talo pysyy lämpöisempänä. Ennen osattiin.