Välipalaa ja omenapuita

Tämän viikon yhdistetty lounas ja välipala on ollut satoa läheltä ja kaukaa. Lautaselta on löytynyt pilkottuna keltaista kiiviä, banaania, mustikoita omasta metsästä ja tuoreita mansikoita. Mansikat päivästä riippuen omista pensaista tai kaupan pihamyynnistä.

 Voi taivas miten herkkua! Tuoreita marjoja ei voita mikään.

 Marjoista omenaan. Viime syksynä haravoin kaikki mahdolliset lehdet kotilottomilta alueilta kasvimaalle, myös ison ikivanhan koristeomenapuun alta. Keväällä kasvimaa muokattiin normaalisti, mutta sitten tapahtui jotain mieluista. Omenapuun hedelmistä tuli kasvimaalle siemeniä ja niistä iti kymmenkunta omenapuun alkua. Kaksi on tällaisia enemmän ja vähemmän punasävyisiä ja loput ihan normiomenapuun näköisiä lehdiltään. Koristeomenapuun lajikkeesta meillä ei ole tietoa, epäilen että voisi olla "Erstaa" tai ainakin hyvin lähellä sitä. Puulla lienee ikää yhtä paljon kuin talolla.

Minulla on tarkoitus antaa siementaimien kasvaa, olen sitä joskus yrittänyt tarkoituksella niitä kasvattaa siemenestä mutta en ole onnistunut. Nyt kaipaan vinkkiä miten ja milloin ja minne siirtää siementaimien alut kasvimaalta pois. Syksyllä maa taas käännetään ja siihen haravoidaan uudet lehdet joten nämä eivät voi jäädä paikoilleen. Mietin istutanko valeeseen muualle, kenties purkkiin jossa pohjassa isot reiät ja upotan purkin maahan. Selviäisivätkö talvesta? Siitä ei tietenkään ole tietoa millaista omenaa tekevät tai millaisiksi puiksi kasvavat, mutta sillä ei ole väliä. Meille mahtuu hyvin muutama tällainen itse kasvatettu omenapuukin.

 Näillä seuduilla päivänkakkarat kukkivat yleensä juhannuksen aikaan. Tänä kesänä kukinta on nyt parhaimmillaan. Ja aika kiva kun osui yhtäaikaa vuohenkellon kanssa. Vuohenkellot tulivat pionintaimen mukana, sain niistä kyllä varoituksen mutta annoin kasvaa. Enkä ole katunut. Tuo istutusalue on niin tiivis että vuohenkello pysynyt siinä hyvin kurissa, jopa niin että sitä on vähemmän kuin viime vuonna.

 Sulkaunikoista ensimmäinen on herännyt kukkaan. Väri ja yksinkertainen muoto ei kyllä ole sitä mitä pussin kyljessä ("Pink Fizz") mutta eipä tänä vuonna ole mikään sitä mitä luvattiin. Ruiskaunokki piti olla "Frosted Queen" mutta eipä ole. Silkkiunikotkin näyttävät ihan eri värisiltä kuin pussissa annettiin ymmärtää enkä voi olla niin sokea etten erottaisi vaaleanpunaista valkoisesta. Mutta eipä ne ole pahoja pettymyksiä, olen värien suhteen puutarhassa lähes kaikkiruokainen.

Arvilan alkuperäinen pioni ei petä koskaan. Tätä kasvaa kasvimaan kyljessä mutta pikkuisen olen alanut miettiä sille muutakin paikkaa.

Nyt on lounastauko ohi ja taidan palata takaisin pihatöihin kun kerran ei sada.