Kotimuseo

Joitain vuosia sitten mieleeni hiipi ajatus tehdä aittaan oma pieni kotimuseo. Täältä Arvilan nurkista on löynyt kaikenlaista tavaraa, ja niin runsaasti että niistä saisi yhden pienen museon koottua. Nyt museolle on mahdollisuus kun aittaa laitetaan kuntoon.

 Museolle on nyt varattu aitan alahuoneista suurin. Ovi on toistaiseksi pöngätty puun karahkalla, mutta eiköhän saada viikonloppuna ostettu hakanenkin joskus vielä paikoilleen. Aitan oven lukko olisi ihan toimiva jos siihen vain olisi avain tallessa.

 Aitassa on vielä kaikenlaista tavaraa sekä kaikki matot jotka eivät ole tällä hetkellä aktiivikäytössä. Tämä onkin ollut mattoaittamme, mutta nyt matot saavat väistyä. Kuten myös tuo vanha sohva ja koronapeli jonka päälle on kissa pissannut. Miten ja missä, en tiedä, nuo siirtyivät meille talokaupan myötä. Ja aikamoinen siivous tuonne täytyy tehdä lattian kiinnityksen ohella.

 Kun siivosin aitan ylähuoneita, tein löytöjä tulevaan museoon. Yhteen pahvilaatikkoon muun roinan kanssa oli laitettu vanhoja metallitölkkejä. Viri-kaakaopurkki on minulle tuttu lapsuudesta, mutta enpä ole nähnyt purkkia missä on vielä hintalappu ja tekstitarra tallessa. Purkki on hyvässä kunnossa muutenkin, pohjalla jopa kaakaon jämät.

 Muitakin purkkeja löytyi. Pauligin teepurkki on huonokuntoisin, mutta ei niin paha ettei sitä kannata heittää pois. Museosta löytyy paikkansa sillekin.

Erikoisin purkki on tässä. Taloon on syntynyt 1950-luvulla kehitysvammainen lapsi. Nämä purkit liittyvät todennäköisesti hänen ravintoonsa. Eiköhän museossa ole paikka näillekin, sen 1950-luvun kävelytuolin kanssa joka löytyi talon vintiltä. Kävelytuoli taitaa olla vielä kuvaamatta blogiin, muistelisin että puuttuvan rautaputken takia.

Eiköhän näistä purkeista ja kaikista muista aarteista synny museo ajan kanssa. Kutsun sitten vaikka teidät lukijat avajaisiin!