Se niistä parsakaaleista

Aiemmin kesällä hehkutin miten tänä vuonna saattaa parsakaalit onnistua. No, siltä osin onnistui että kirpat eivät niitä syöneet, tehokas suojaus auttoi. Mutta. Eivät ne tehneet kunnon kukintoa vaan kukinnan. Voihan sanonko mikä.

 Parsakaalissa on kuulkaas ihan kiva keltainen kukka ja pölyttäjätkin siitä tykkää. Saisikohan siemenistä ensi kesänä uudet kukat? Rehellisyyden nimissä en ihan tyhjin käsin parsakaalipenkistä lähtenyt, kaksi munan kokoista kukintoa nappasin tänään sosekeiton sekaan. Edes jotain.

 Arboretumiin istutin puolet Lidlistä hankituista hollanninkurjenmiekoista. Joka taimi on kukassa, olenpas näistä vaan niin onnellinen ettei parsakaalitappio tunnu paljon miltään.

 Ja ne luumulehdon Türista tuodut laukat ovat avanneet nuppunsa. Molempien istutusalueiden kulmaukset on täynnä hennon laventelin liilan värisiä pallukoita. Ai että tykkään.

 Ja tässä vielä lähikuvaa. Tämäkin laukka on ilmeisen syötävää, siinä on lehdissä kovin valkosipulimainen tuoksu.

 Ostin Virosta myös sekoituspussin pioniunikoita, valkoista ja tumman liilaa. Tässä on tumma liila, oikeasti tummempi kuin kuvassa. Sopii niin mainiosti luumulehdon muuhun värimaailmaan. Saapa nähdä onko valkoisia pioniunikoita lainkaan, yksikään ei ole vielä auennut sen värisenä.

 Sulkaunikoista osa on sitä mitä luvattiin, kerrottuja. Yksinkertaiset saavat olemassaolonsa anteeksi sillä taustan valkoisiakin on runsaasti. Niitä ei pitänyt olla mutta kelpaa minulle.

Ja kuten näette, on taustan sulkaunikoissa värit aika yksiin tämän aitasta löytyneen vanhan puutarhatuolin kanssa, täydellinen sattuma. Minulle tulee aina lapsuus mieleen näistä tuoleista ja jostain syystä asuntovaunut. Tuoli otettiin käyttöön, mutta istuminen on omalla vastuulla. Sitä näkyy olevan myös moni asia puutarhassa, kuten siemenpussien sisältö.