Taistelua ajankäytöstä

Satoaika on parhaimmillaan, sisällä pitäisi jatkaa talon suursiivousta, luumulehto tarvitsee kitkijää ja uudet taimet istuttajaa. Kesälomasta huolimatta vuorokaudessa on edelleen 24 tuntia. Puuhaa on enemmän kuin ehtii tehdä, niin silti tämä ei ole valitukseksi, kaikki on puuhia joista nautin. Suorastaan imen itseeni tätä loma-aikaa kun voin olla vaikka 8 tuntia putkeen puutarhassa, päättää itse oman päivän kulun tai olla tekemättä mitään jos sellaista sattuisin haluamaan. Pojat on niin isoja, että tällä äidillä on jo aikaa tähän kaikkeen.

Aamulla keräsin vadelmat ja sitten otin hellettä uhmaten lapion käteen ja aloin istuttamisen. Taimia on kertynyt retkestä Mustilaan ja vähän muualtakin. Mustilan hortensia tuli taustapensaaksi talon edustan kukkapenkkiin.

 Nämä valkoiset neilikkaruusut eivät ole Mustilasta, mutta tulkoot samaan postaukseen koska nekin on istutettu tänään. Ruusut ostin halpahallin puutarhapisteen alennusmyynnistä. Ihan kelpo taimilta vaikuttivat, niistä pitäisi kasvaa myös tausta talon edustan kukkapenkille ja samalla ryhdistää koko istutusta.

 Hankin Mustilasta kaksi jalavaa, valkojalavan ja vuorijalavan. Ja onneton sekoitin taimet. Joten tässä on toinen jalavista, mutta en tiedä kumpi.

 Tämän monivuotisen haaveen sen sijaan tunnistan heti. Purppuratuomi kasvaa vihdoin ja viimein pihassani. Se on ostettu Mustilan kupeessa olevasta taimimyymälästä.

 Näiden lisäksi istuttamista odottaa metsälehmus ja seljapihlaja. Molempien paikka on vielä vähän hakusessa koska arboretumin laajennusta tuskin saamme tehtyä tänä syksynä istutuskuntoon. Kolmas aluekin on tulossa, sinne voisi periaatteessa jotain jo istutella, mutta maa on niin älyttömän kuivaa sillä kohtaa. Alue kolmonen sijaitsee hiekkatien varressa ja tietä suolataan välillä pölyämisen estämiseksi, joten kaiken mitä istutetaan tulee sietää tiesuolaa. Joten ehkä tammia tien reunaan ja jotain pienempää kohti alue kakkosta. Tämä alue yksi josta arboretum sai alkunsa, alkaa olla puiden osalta täynnä.

Arboretum onkin saanut olla rauhassa kun olen keskittynyt enemmän luumulehtoon. Ja mitäpä tuolla tekisi, arboretumissa suurin työ on odotella taimien kasvua ja siinä sivussa voi kitkeä muutaman rikan pois. No, olisihan tietysti se kuusiaidan istuttaminen arboretumin ja pellon väliin, mutta sitä ennen pitää löytää yksi kadonnut rajapyykki jotta ei napsahda aita naapurin puolelle. Siihen puuhaan taidan ehtiä vasta ensi vuonna.