Mummin pelakuut

Oman mummoni pelargonioita en muista, mutta äitini mummon pelakuut muistan. Minulle pelargonioitten tuoksu (tai Haju!) on aina ollut yhdistettynä äitini äidin lapsuudenkodin kuistille jonka molemmin puolin oli kesäisin pitkät rivit pelakuita. Nykyään harmittelen, että vain tuoksu on niistä muistona. Olisi aika huippuhienoa kasvattaa pelakuuta jonka pistokas olisi isomummon kasvista peräisin.

Onneksi saa ostotaimia. Ja taidot ovat kehittyneet, vanhin kasveista on selvinnyt jo kolmen talven yli hellässä (heh) hoivassani. Joudun talvettamaan kukat tässä samaisella ikkunalla sisätiloissa. Onnistuu kyllä aika hyvin, pitää vain kastella aika ajoin.

 Tämä vaaleanpunainen ei tuoksu kovin voimakkaasti vaikka kukkia on ollut runsaasti. Tosin alkukesästä näytti siltä, että kukkivatko ollenkaan, mutta kunhan säikyttivät. Lämpö ja valo sai aikaan runsaan kukinnan.

 Valkoinen on suosikkini vaikka kukinto on jotenkin mitättömämpi kuin vaaleanpunaisella.

 Ja tämä valkoinen kuihduttaa kukkansa vaaleanpunaista sisartaan nopeammin. Voi johtua myös siitä, että kasvaa eri ikkunalla.

 Ainut jonka nimen tiedän, on tämä drottning Ingrid, jonka taimen ostin kesällä Mustilan puiston viereisestä taimimyymälästä. Kaunis kukka, oikein hennon vaaleanpunainen.

Tummanpunainenkin pelakuu minulla on, mutta siihen on vasta nyt tulossa kesän ensimmäinen kukka. Mietti todella pitkään kukkiako vai ei.

Vielä huomiseen on aikaa osallistua PrimaCat tuotepaketin arvontaan. Osallistua voit tästä.