Meidän kattimme Aatu, oranssi ujolaisemme on ollut kateissa maanantaista saakka. Koskaan ei ole viipynyt reissuillaan näin pitkään. Onko kohdannut auton, ilveksen, vihaisen ihmisen vai luonnollisen lopun, sitä emme tiedä. Keväisestä käärmeenpuremasta saattoi jäädä vikaa sydämeen tai muuhun elimeen joka on vienyt vanhuksestamme voiton. Kaikki rakennukset on käyty läpi ja kissaa etsitty, mutta ei löydy. Huoli alkaa olla kova.
Eräänä iltana hääräsin pihalla pyykkien kimpussa kun kuulin Oton touhuavan jotain marjapuskassa. Menin lähemmäksi, ja kohtasin tämän:
Näillä kokemuksilla vähän hirvittää päästää minikissaamme Almaa ulos. Hinku ulkoilemaan on kova, ja onneksemme tyytyy vielä tutustumaan talon lähinurkkiin Iines-emon seuratessa pentunsa touhuja ihan läheltä. Eilen suurin suoritus pihalla oli spurtti vaahteran runkoon.
Tänä aamuna tutkittiin marjapensaiden alusia ja haisteltiin Oton hiiren jälkiä. Vaan jos äitiinsä tulee, niin reviiriä on vain oma pihapiiri ja siitä ei poistuta. Toivottavasti niin.
Edellisen postauksen arvonta on vielä voimassa. Muistakaahan osallistua!
Vau mikä kuva. Niin se vaan menee, luonto on raaka. Huoli varmasti kova. Kaupungissa asuessa meidän sisäkissa karkasi ja oli karussa pari päivää, olin tosi huolissani, mutta katti tuli takaisin, on ne aika epeleitä. Toivottasti teidän vanhus ilmaantuu.
VastaaPoistaVanhus palasi viime yönä kotiin, helpottunut olo taisi olla meillä molemmilla, kissalla ja emännällä.
PoistaVoi huolta Aatusta! Toivottavasti hän vielä löytyy. Kyllä vapaasti ulkoileva kissa on aina vaarassa, itselleen ja saaliseläimille. Silti, näin maalla kissan työtä on pitää jyrsijät poissa talosta (ja sadosta) - heh, paitsi tietenkin kutsutut jyrsijät kuten lemmikkihamsterit!
VastaaPoistaItsekin välillä mietin, että iso ulkoilutarha ei olisi liioittelua näin saaristossakaan. Merikotkatkin ovat lisääntyneet, mikä on hyvä asia tietenkin, mutta nekin ovat uhka lemmikeille. Onneksi meilläkin pojat pysyttelevät kotipiirissä.
Mahtavan kuvan sait napattua hiirestä!
Katti on kotona! Hiiri taisi pelätä enemmän kissaa kuin minua :D
PoistaEpätietoisuus on kaikkein pahinta. Toivottavasti Aatun kohtalo selviää. Oranssista kissasta puheen ollen suosittelen James Bowenin kirjaa Katukatti Bob - Kissa joka muutti elämäni. Kirja perustuu tositarinaan toipumassa olevan narkomaanin ja kissan ystävyydestä, toivon ja muutoksen mahdollisuudesta. Lainasin kirjan ensin kirjastosta, mutta hankin sen pian omaksi, sillä haluan palata tarinaan uudelleen. Kaikkien kissaihmisten must-kirja ja hyvä (joulu)lahjavinkki!
VastaaPoistaKiitos kirjavinkistä, tasiin joskus lukea jonkun esittelyn kirjasta, mutta olin sen jo autuaasti unohtanut.
PoistaVoi, kyllä varmasti on huoli Aatusta. Toivottavasti Aatu vielä ilmaantuu tai löytyy tai vähintään Aatun kohtalo selviää. Eläinten osa voi todella olla julma. Sylvesterillä oli onnea, kun selvisi Ilveksen kohtaamisesta hengissä. Hiirulainen puolestaan käy ihan sääliksi, niin nätti, kuin koru, tuolta punaisten viinimarjojen välistä kurkkii. Julmaa on elämä, eläinten ja ihmistenkin.
VastaaPoistaHiiri oli niin suloinen, että hetken mietin sen hengen säästämistä. Sitten mietin eteistä jossa juuri korjataan hiirten aiheuttamia tuhoja. Sen jälkeen kissa sai hiirensä. Aatu palasi ehjänä kotiin!
PoistaYmmärrän paremmin kuin hyvin tuon huolenne Aatusta. Toivotaan, että palajaa kunnossa kotiin. Meillä nyt ihan taajama-asumisen vuoksi kisut ovat vain sisäkissoja ja nuo huolet toivottavasti historiaa.
VastaaPoistaLuonnolla on luonnon lait ja meidän ihmisten pitäisi osata niitä kunnioittaa, mutta ei se aina helppoa ole ei:(
Aatu on kotona, huoli helpottui heti. Hiiriä käy joskus sääli, ja vielä enemmän pikkulintuja joita kissat saa kiinni.
PoistaVoi Aatua! Pystyn hyvin samaistumaan huoleenne, olen kokenut tuon niin monta kertaa. Kissat pystyvät yllättämään ja palata kotiin pitkänkin ajan kuluttua. Ilveksiä pelkään kissan takia, onneksi Sylvesteri selvisi seikkailusta. Alma on ihana mini, kyllä Iines varmaan opastaa lapselleen reviirin rajat. Kaunis kuva hiirestä, mutta sen pakopaikka on huono.
VastaaPoistaSylvesterillä oli kyllä melkoinen kasa onnea. Taisi tulla käytettyä iso siivu kissan yhdeksästä hengestä. Aatu palaili kotiin nälkäisenä, mutta hyvin voivana. Luulen että vanhus on mennyt vain pidemmälle lenkille kuin kunto salli.
PoistaUskomaton otos hiirestä viinimarjapensaassa :-) Miten pääsitkin ottamaan noin läheltä? Toivottavasti Aatu on palannut kotiin retkiltään.
VastaaPoistaHiirtä pääsi ihan koskettamaan. Se taisi pelätä enemmän kissaa kuin minua. Lapsetkin otti siitä monta kuvaa. Yleensä meillä nähdään vain kuolleita ja puoliksi syötyjä hiiriä :)
Poista