Pinkkiä

Viime vuoden keväänä ostin Türin kukkamarkkinoilta liljan sipuleita. Tämä nimeltään tuntematon pinkki lilja on kyllä pinkkiydessään niin lähellä täydellistä kuin olla ja voi. Fanitan sitä ihan täysillä.

 Muistaakseni ostin vain yhden sipulin, mutta maasta nousi tänä vuonna kaksi vartta. Onkohan lilja jakaantunut vai sittenkin tullut kaksi sipulia. No, ei väliä, tyytyväinen olen.

 Näissä ei ole mikään älyttömän voimakas liljan tuoksu, voisin ottaa oksan sisällekin, mutta en raaski leikata yhtään. Ihailen mieluummin puutarhassa.

 Sen sijaan Türista tuodun päivänliljan väri oli pettymys. Väri piti olla hempeämpi punainen eikä näin kirkas. Kun tämä on nyt samassa penkissä kuin pinkki lilja niin vähän on toisiinsa sopimattomat värit. Päivänlilja saa kuitenkin olla pihassa, siirrän vain parempaan paikkaan.

 Liljojen tuoman tyytyväisyyden lisäksi aiheuttaa tyytyväisyyttä kasvimaan sato. Tein tänään maailman parasta kasvissosekeittoa, laitoin siihen perunaa, porkkanaa, naurista, sipulin, pienen kesäkurpitsan, härkäpapuja, herneitä sekä mausteeksi salviaa ja timjamia tuoreena. Kunnon loraus kermaa (ainakin puoli purkkia) ja sulatejuustoa kuuluu ehdottomasti asiaan. Ne vain valitettavasti piti ostaa kaupasta. Muuten keittoni oli lähiruokaa parhaimmillaan.

Elokuu, mutta minulle vielä täysi kesä ja loma. Huomenna luvassa huonekalujen maalausta ja lankkujen asennusta eteisen lattiaan. Remontti etenee!