Pyhäsukat

Kun ei osaa itse neuloa kuin raitaa, on parempi teettää pitsisukat taitavammalla persoonalla. Mokoma sai nämä parissa viikossa valmiiksi, minun ei siis kannattanut edes yrittää, olisi vienyt 20 vuotta ja hermot kaikilta lähelläni. Väritoiveena oli luonnonvalkoinen, kuvion sain valita itse kirjasta joka oli täynnä erilaisia pitsisukkia. Kaikki kuulemma onnistuisi. Huh, sanon minä, toiset ne osaa.

 Ei näitä raaski arkisin pitää, korkeintaan pyhäisin ja vain lattianpesun jälkeen. Ja silloinkin pitää olla päivä, että olen vaakatasossa sohvalla. Ettei vain kulu kantapäät puhki.

 Mutta on ne ihanat, täysin hintansa väärtit, kauniit kuin mitkä. Ja lämpöiset. Puin sukat ihan vain kuvia varten, ja heti kun otin pois oli jaloilla kylmä lämpösukkahousuista huolimatta. Tuntui vähän ankealta vetäistä jalkaan arkivillasukat, ne joista kantapää on jo pariin kertaan korjattu, pituuskin vain nilkkaan saakka.

Illalla on asiaa ruokakauppaan, ehkä sittenkin laitan uudet sukat jalkaan arkipäivästä huolimatta. Pitäähän koko kirkonkylän nähdä uudet pitsivillasukkani.