Olipa loistava sää ulkoiluun ja pihan rästitöiden tekoon. Talomme pitkän ikkunasivun puolella kasvaa koivikko josta on tarkoitus tehdä ajan kanssa jatkumo arboretumille. Koivut saavat jäädä, hajanaiset kuuset lähteä. Tilalle lehtipuita kun sopivia tulee vastaan, mitään aikataulua ei ole.
Koivikon ja hiekkatien väliin ovat edelliset asukkaat istuttaneet kuusiaidan. Harmikseni olen ollut sen suhteen saamaton, ja aita on saanut kasvaa eiliseen asti täysin vapaasti. On ollut iso kynnys käydä leikkaamalla kuusien kimppuun. Pelkona, että pilaan koko homman.
Mutta en tiedä onko istuttamisessakin käynyt jotain ihmeellistä. Kuuset ovat kovin eripituisia ja kasvavat vähän miten sattuu. Toivottavasti erot tasaantuu siinä kohtaa kun kuusista laitetaan latvus poikki, ehkä n. 5 vuoden päästä? Eilen leikkasin kuuset ekan kerran ikäänkuin harjoituksena muualle puutarhaan suunniteltujen kuusiaitojen takia. Niitä aitoja pitää alkaa hoitamaan heti jotta tulos on täydellinen.
Viimeisiä kuusenoksia tasatessani löysin jotain mikä taitaa olla melko harvinaista tammikuussa, kanttarelleja! Tuo meidän koivikko on näiden sienien suhteen oikea aarreaitta mikä on koomista, koska kukaan perheestämme ei syö sieniä. En edes minä vaikka sitkeästi olen harjoitellut pitämään niistä. Syön kyllä, mutta ei ne herkkuani ole.
Tämä aamu yllätti hienoisella lumisateella sekä pienellä pakkasella. Toivottavasti niistä ei ole haittaa juuri leikatuille kuusille.
Eikä, nytkö tässä pitääkin lähteä sienimetsälle??! :) Koivikko varmasti aivan mahtava kesäaikaan.
VastaaPoistaSienimetsälle vaan :D Koivikko on mahtava osa pihaa, ehdottomasti sälyttämisen arvoinen vaikka muutama koivu on jouduttu kaatamaan lahon takia.
PoistaOhhoh - melkoista nuo kanttarellit tähän aikaan vuodesta =) Arborentumisi kuulostaa kutkuttavalta =) Ei muuta kuin rohkeasti kuusien kimppuun =)
VastaaPoistaKanttarellit tammikuussa ei taida olla jokavuotinen ilmiö. Kuusista ajattelin, että meni syteen tai saveen, nyt ne on leikattu. Kesä näyttää teinkö oikein. Neljä tuntia meni kun hitaasti oksasaksilla leikkasin jotta en ottaisi liian vanhoja versoja.
PoistaOijoi, kanttikset ovat niin herkullisia! Onneksi täälläpäin satelee yllättäen lunta, niin voi unohtaa sienimetsät. Tosin ei siitäkään lumesta taida olla huomenna enää jälkiä :D
VastaaPoistaLunta tuli täälläkin, joten kanttarellit jäi metsään. Ehkä joku eläin ne vielä löytää ja syö.
PoistaToissapäivänä ehdottelin miehelle, että lähdetään sienimetsään, näyttäisi olevan ihan kannattavaa :)
VastaaPoistaEhdottomasti kannattaa mennä jos on vielä lumetonta. Saa yllättävää saalista :)
PoistaHei Katja. Tuo kuusten epätasainen kasvaminen on kyllä ihan noiden koivujen syytä. Voi olla, että et koskaan saa siitä tasaista, jos ette hävitä kuusten välittömässä läheisyydessä kasvavia koivuja. Kasvava kuusi tarvitsee aika paljon ravinteita ja koivu, jos mikä, kyllä nappaa ne muidenkin puolesta. Nimimerkillä kokemusta on
VastaaPoistaAuts! Ja koivut on juuri se juttu tuossa. No, jos olisin saanut itse päättää, ei tuossa olisi kuusiaitaa joten sen kuolema/onnistuminen ei olisi katastrofi. Silläkin pidän sitä hyvänä testipaikkana niitä oikeita kuusiaitoja varten. Koivut on kyllä mun lemppareita, joten niitä löytyy uusienkin aitojen lähistöltä.
PoistaHieno tuo koivukujanne, ja mielenkiintoinen dilemma. Kuusiaitakin on hieno, kun se on hyvin hoidettu. Aina reissuilla tulee välillä sellaisia nähtyä ja tekisi mieli pysähtyä ja mennä kyselemään hoitovinkkejä. Itsellä ei kuusiaitaa ole, tuskin tuleekaan pienelle plänttiselle, mutta ihan noin mielenkiinnosta voisi kysyä.
VastaaPoistaHyvä harjoituskenttä kuusiaidalle! Ymmärrän tuon, että joissakin asioissa voi kasvattaa itselleen kynnyksen ryhtyä puuhaan;) Koivikosta tulee kaunis varmasti.
VastaaPoistaVau, ihania kanttarelleja! Olisipa meilläkin.
VastaaPoista