Klahvipöytä

Kahdesta asiasta en luovu, tiistaisesta entisöintikurssista ja, ja mikä se toinen nyt voisikaan olla, ehkäpä tee. Ensi viikolla joudun luopumaan entisöinnistä vanhempainillan takia, mutta menee ainakin hyvään tarkoitukseen. Ja onhan se sentään vanhimman pojan viimeinen vanhempainilta!

Kurssilla on tullut valmista. Ensin Arvilan alkuperäiskalustoon kuuluva klahvipöytä sai puuttuvat palaset yllensä ja sivuillensa. Kuva on otettu ennen klahvin kiinnitystä.

 Päätyyn olisi oikeasti kuulunut laatikko, mutta se on kateissa. Ja koska halusin pöydän valmiiksi tänä vuonna,  menin siitä mistä aita on matalin, ja tein vain levyn laatikon tilalle pöydän päätyyn. Kukaan ei arvaisi tuossa olleen laatikon jos ei tietäisi.

 Seuraavaksi uusitut osat saivat kerroksen ruskeaa maalia, ja eilen siihen päälle tuli harva kerros hiukan punaisempaa maalia. Kolmas kerros tulee olemaan vieläkin enemmän hutaisten tehty (tarkoituksella) ja se väri on lähes mustaa. Alkuperäisistä osista on maali kulunut osin pois, mutta uudestaan maalatuista en lähde kuluttamaan maalia keinotekoisesti. Tässä pöydässä uusi saa näyttää uudelta.

 Klahvikin on maalattu tavoitteena epätasaisuus. Olipa muuten hankalaa kun sellaista ei ole tottunut tekemään. Väkisin käsi tahtoi maalata kaiken umpeen vaikka ruskean on tarkoitus pilkistää punaisen värin alta.

 Lopputulokseen olen silti tyytyväinen, etenkin jos saan mustan taiteiltua muiden maalien päälle alkuperäisen kaltaisesti. Sitten klahvipöytä tulee sopimaan täydellisesti tuvan kalustoon, ja erityisesti astiahyllyyn. Tosin voi olla, että pöytä saa palvella ensi hetkensä taimipöytänä salin eteläikkunalla.

Onpa ihana tunne kun voi sanoa: Tein ihan ite!