Arki

Pakkanen toi arkeen puoli tuntia lisää töitä. Puoli tuntia aikaisemmin kun herää, niin ehtii tehdä tulet uuneihin ennen töideni paikalle ilmaantumista. Ja kun tämä talvi nyt kerran alkoi näiden pakkasten muodossa, menee sitä klapia pesään kiitettävällä tahdilla. Valittaa en tohdi, tulien teko on mielipuuhia ja sallin pakkasen tappavan kaikki kotilot jotka eivät ole tänä talvena puolen metrin lumikinoksen suojassa.

Tulen avulla valmistuu ruoka, olennainen osa arkeani. Aina hellan ääressä.

 Onnekseni mies kantaa suurimman osan puista sisään taloon, hellaklapit on pilkottu minun kätösille ja uunin pesälle sopiviksi. Se on sitä aviomiehen arkea.

 Lisää huonolaatuisia kuvia arjen ilmiöistä. Tänä vuonna olen rinta rottingilla, poikien luistimet ovat teroitetut ja kypärät sovitetut ennen kauden alkamista. Ja on taas lämmitetty. Takan alaosan vesiputket ovat sitä näkyvää arkea, vasta ne on tuossa 8 vuotta kulkeneet. Pieni ääni päässäni kuiskaa, keväällä aloitetaan remontit. Ja iso ääni sano sen ääneen miehelle.

 Iineksen arki on maukumista oven sisäpuolella ja maukumista oven ulkopuolella. Tyypillistä, nainen ei osaa päättää.

 Mainitsinko jo, että arki kuluu uunien kanssa? Taas yksi uuni tulessa, irtotavarasta ja vaatepinoista päätellen olemme siirtyneet salista teinipojan huoneeseen. Loppua huonetta on paras olla näyttämättä. Ihan teidän lukijoiden mielenrauhan säilyttämiseksi.

 Mutta mahtui tämän viikon arkeen yksi pikainen käynti kirpparilla. Ostin vitosella vauvalle villahaalarin. Tai taaperon kokoahan tuo on, mutta kun tuli sulovileen ja sai halvalla. Alunperin taitaa olla tyttöjen rekistä, mutta päättäkööt tytär kelpuuttaako pojalle. Jos ei kelpuuta, on minulla hyvä ja halpa villahaalari myytävänä koossa 92. Niskalapussa lukee name it.

Arki jatkuu huomenna koulutuspäivän merkeissä. Ihan mukavaa, olen niitä joiden mielestä koulutusta ei ole koskaan liikaa. Ja näen kollegoita ja saan viettää yhden päivän ihan vain aikuisten seurassa. Joskus tässä arjessa kaipaa sitäkin.