Lauantaina oli kuopuksemme elämän yksi tähtihetki.
Kun pääsi ensimmäistä kertaa kaverisynttäreille!
On niitä sellaisia jo odotettukin, omat ensimmäiset kaverikutsut olivat jo viime toukokuussa.
Onpa meidän perheessä käynyt niinkin, että oma lapsi on ollut se ainut jota ei alueen lapsista kutsuta synttäreille. Kyseessä oli silloin eskari-ikäinen dysfaatikkopoikamme. Eniten asia taisi kärvistää äidin sydäntä kuin lasta, mutta silti. Omien lasten synttäreille kun olen miettinyt kutsuja, niin aina on ollut selvää, että yhtä ei jätetä ulkopuolelle ja meille saa tulla erityisemmätkin lapset. Niinpä tuon dysfasia-luokkaa käyvän pojan synttäreille on kutsuttu koko luokka! Pienluokkahan se on, mutta kyllä yhdeksästä erityislapsesta lähtee aika sutina. Eipä silti kaduttaneet kutsut viime syksynä ja sitä edellisenä., hauskaa oli ja kaikille tuli tilaisuus päästä kaverisynttäreille.
Nyt meillä odotellaan jo malttamattomina kuopuksen synttäreitä ensi toukokuussa.
Selvää on, että ketään ei jätetä ulkopuolelle.
Hyvää Ystävänpäivää!
Kaverisynttärit ovatkin niitä asioita lapsuudesta, jotka muistaa melkein parhaiten - olivat selvästi tärkeitä tapahtumia! Mukavaa ystävänpäivää!
VastaaPoistaHyvää ystävänpäivää!
VastaaPoistaHyvää ystävänpäivää!
VastaaPoistaAihe, josta jutellaan aina vanhempainillassa, tärkeää jutella varsinkin koulupolun alussa :)
VastaaPoistaSiellä on reipas miehenalku lähdössä juhliin :)
VastaaPoistaHyvää Ystävänpäivää!
Hyvää ystävänpäivää!
VastaaPoistaMeillä 6v neiti ei ole vielä kertaakaan ollut ihan puhtailla lastenkutsuilla. Eipä silti, eipä mekään olla niitä hänelle järjestetty. Perhepäivähoidossa ja nyt kotihoidossa ystäväpiiri on ollut aika suppea. Katsotaan sitten ensi vuonna, kun ollaan jo eskarilaisia...
-Tuija-
Hyvää ystävänpäivää!
VastaaPoistaMe ei olla pidetty vielä yksiäkään kaverisynttäreitä vaan päiväkodissa ja perheen parissa juhliminen on riittänyt. Kuukausi sitten Joas oli ensimmäistä kertaa kaverisynttäreillä ja hyvin se siellä viihtyi, kokonaiset kolme tuntia ilman vanhempia :) Luulen, että ensi syksynä mekin järjestetään jotkut pienet juhlat täällä kotona myös kavereille (onneksi Joaksen parhaista leikkikavereista noin puolet on tyttöjä, joten meno ei ehkä ole ihan niin villiä kuin pelkässä poikaporukassa). Koko ryhmää (30 lasta) ei kyllä voi kutsua, mutta n. 5-6 vierasta on ehkä sellainen, minkä kanssa pärjää ihan hyvin.
Oijoi, suuri päivä pienen miehen elämässä :) Ihanan onnellisen näköinen kuva, ja tyylikäs asu. Kyllä sitä muistaa omatkin lapsuusvuodet ja ne suuret tähtihetket, kuten kaverin syntymäpäivät, retket junalla Helsinkiin tai ihan vaan piknik hetki takapihalla. Mistä me aikuiset saataisiin vielä samanlaiset tuntemukset pintaan!? :O
VastaaPoistaMukavaa ystävänpäivää teille!
Saila: Minä en paljoakaan enää muista kaverisynttäreitä, oliko niitä vai oliko niitä sitten niin paljon että hukkuivat massaan :))
VastaaPoistaKatariina ja Paula: Kiitos
Peurankello: Kunpa täälläkin puhuttaisiin aiheesta kouluissa, mutta kertaakaan en ole vielä kuullut. Kaikille vanhemmille asia ei taida olla ihan selvä.
Tuija: Eskari-ikä taitaakin olla se ikä kun synttärit on tärkeitä. Meidän kuopus lähtee todennäköisesti syksyllä isoon eskariin, saas nähdä miten synttärit sitten menee.
Saara: Auts, kolmikymmenpäisestä joukosta ei kyllä ihan jokaista voi kutsua. Muutama on ihan hyvä ja siinä tuskin tulee kellekään paha mieli jos ei pääse.
Maama: Lapsuuden kesäretket muistan minäkin, mutta en tosiaan niitä synttäreitä.
Mari: Kiitos, reipashan tuo miehenalku on, vaikka on se vielä äidin vauvakin :))
Vähän myöhässä, mutta hyvää ystävänpäivän iltaa :)
VastaaPoistaVoin kuvitella pikkumiehen ilon kun pääsi kaverisynttäreille. Ne on tärkeitä juttuja lapsille.
Ihana tarina. Myöhästyneet ystävänpäivittelyt.
VastaaPoista