18 vuotta sitten sunnuntai oli kovin erilainen kuin tänään. Silloinkin oli presidentinvaalipäivä, mutta miehelleni ja minulle se oli ensimmäinen (ja ainoa) kerta kun emme äänestäneet. Syy oli aika perusteltu, ensimmäinen (ei ainoa) lapsemme pyrki maailmaan.
Ihan sunnuntailasta emme saaneet, mutta melkein.
Tyttären syntymäpäivän sanomalehdessä komeilee komeasti:
Martti Ahtisaaresta presidentti!
Tänään, 18 vuotta myöhemmin vietettiin tuon ainokaisen tyttären juhlaa.
Syömässä ja kakkukahveilla oli meille, ja tyttärelle tärkeitä läheisiä.
Tiskivuori on iso, mutta pahempi jos sitä ei syntyisi.
On ilo huomata miten monta läheistä tyttärellä on. Jos meitä vanhempia ei jostain syystä olisi, pärjäisi tyttö aivan varmasti maailmalla. Matka aikuisuuteen on hyvällä mallilla, monen aikuisen turvaamana.
Tyttären yksi läheinen, Kaapo-koira sai jäädä meille hoitoon. Karvatassusta on tullut jo lähes kaupunkikoira.
Pakkanen inhottaa ja saa nostelemaan tassuja.
Viikko täällä kylmillä lattioilla totuttaa ihan toiseen.
Kuopuksella on vielä matkaa 18-vuotis syntymäpäiviin.
On ihan mukava olla vielä alle kouluikäisen äiti, vielä pienen hetken ajan.
Tuo miltei eskarilainen sai juhlien jälkeen rakentelupuuskan.
Puuskan tuloksena syntyi kameli, ja ihan ilman minkään valtakunnan ohjetta.
Mukavaa vaalisunnuntaita!
Piristävä teksti johon olit löytänyt jännän vertailukohdan 18 vuoden takaa. Niin se aika menee, eikä perässä tahdo pysyä. On kiinnostavaa lukea blogiasi näin aikuisen tyttären näkökulmasta ja kuulla mitä teidän äitien mielissä liikkuu kun lapset kasvavat ja lähtevät maailmalle :> Monesti mietin omaakin äitiäni, joka on saanut sanoa hyvästit moneen otteeseen(nyt opiskelen Briteissä) ja toivoa, että lapsi pärjää maailmalla :) Toisaalta, onneksi sielläkin on kotona äidillä vielä perheemme kuopus(6v.) ja keskimmäinen(16v.), ettei talo aivan tyhjene vielä moneen vuoteen. Olisi kiva lukea postausta äidin ajatuksista koskien lasten aikuistumista! :) Miten muuttuvat omat arvot, tunteet, ajatukset, pelot jne.?
VastaaPoistaOnneksi sinullakin on perhen nuorimmainen vielä kotona "äidin turvana." Heh. Mukavaa helmikuuta sinnepäin!
Kerropa sille miltei eskarilaiselle, että hieno kameli.
VastaaPoistaOP
Onnea sinne aikuisuuden kynnyksellä olevalle tytölle.
VastaaPoistaPerästä tullaan täälläkin ja hurjaa on jo nyt ajatustasolla itselläni.
(Ensi vuonna vasta 18v vanhin)
Vaikka poika itse pärjää varmasti,
on se aina äidin oma pikkunen (Josta ei sovi sanoa ääneen ;)
Meilläkin on mun ystävät osoittautuneet arvokkaaksi lahjaksi lasteni elämässä.
Hieno kameli siellä syntynyt;)
Mukavaa, että on hyvä mieli nuorten suhteen! Tärkeetä, että heillä on tukemassa hienoja aikuisia! :)
VastaaPoistaMukavaa sunnuntaita!
Teillä oli aika komea syy olla äänestämättä 18 vuotta sitten. Saatoitte maailman uuden kansalaisen - ja myös äänestäjän. Onnea tyttärelle 18-vuotispäivänä!
VastaaPoistaMaama: Kiitos kommentista, täällä taas äiti miettii että mitä se tytär ajattelee ja miettii, kun ei asu enää kotonakaan :)) Ihana on ollut seurata tyttären aikuistumista.
VastaaPoistaOP: Kiitos, kerron :)
Onnenkyynel: Aina ne on äidin mielessä pikkuisia, pahalta tuntuu päästää irti ja antaa omien siipien kantaa. Onneksi tyttö on tuossa ihan lähellä vaikka ei samoissa nurkissa enää pyörikään.
Ruusa: Ne tuki-ihmiset on tärkeitä, äiti ja isä kun ei aina ole lapsen mielessä ne jolle uskoutua.
Paula: Kiitos :) syy oli kyllä erinomaisen hyvä.
Tänne lukijaksi kirjautumassa ja ihastelemassa tunnelmia.
VastaaPoistaIlona
Onnea 18-vuotiaalle! Ja sen vanhemmille.
VastaaPoistaSiis wau, mieti: täysikäinen. Saa kuulostamaan itsensä kovin vanhalta:)
Ilona: Kiitos, ja tervetuloa lukijaksi!
VastaaPoistaNina: Äh, osasit lukea rivien välistä, suurin uutinenhan tässä oli se, että 18-vuotiaan äiti ei voi olla muuta kuin vanha!
Aivan mahtava tuo kameli!!!
VastaaPoista