Nuo meidän karvapallerot, kehrääjäkoneet, maukumussukat tai millä nimellä niitä katteja nyt haluaa kutsua, on hyvin rakkaita. Tosin hetkittäin se rakkaus on vähän koetuksella, kuten yksi ilta tällä viikolla.
Salista kuului ravaus ja kolaus. Ahaa, jotain tippui. Ei muuta kuin pois ihanan lämpimän untuvapeiton alta ja tarkistamaan vahingot.
Pieni silmäys peräseinän ikkunan luo, Arabian maisema soppakulho on päreinä lattialla. Voi kuinka kiva. Ensin yksi riehuva tupsukorva pihalle, sitten toinen kunhan kiinni sain. Sen jälkeen tarkastamaan vahingot paremmin. No, kuten arvata saattaa, vain kasa sirpaleita jäljellä salin lattialla.
Aamulla olin höveli ja laskin syylliset sisään tihkuisesta vesisateesta. Yksi tuli odottelemaanhellämielistä nuhtelua pesten itseään senkin kulmalla. Hmm. kiellettyä sekin, senkki on kissavapaata aluetta kuten kuvasta näette.
Mutta katos, elä ole vihainen jos tällä lailla vähän kehrään ja pusken itseäni tähän senkin kaappiin. Ja eihän tuolle enää voinut vihainen olla. Mitäs jätin sen kulhon kiikkerän pöydän ja roikkuvan liinan päälle.
Toiset kaksi syyllistä eivät ottaneet opiksi. Sama riehunta yritti jatkua, tai oikeastaanhan se jatkuu nykyään aina jos Iines vain tietää tuon suuren Otto-kissan olevan sisällä. Otto kun vielä suostuu karvojen pyöritykseen Iineksen kanssa. Aatu, jo lähes eläkeläinen ilmoittaa heti sähähdyksellä että nyt ei kuule leikki kiinnosta.
Ei tämä vitosen kirpparilla maksaneen kulhon särkyminen ollut suuri tappio, enemmän harmitus. Ja siitä harmituksesta osa haihtui kun mies sai kulhon vielä liimattua. Nyt odotellaan hetki että tukena olevat teipit voi ottaa pois.
Ja sitten voin taas asettaa kulhon jonkin kiikkerän pöydän päälle, sievä roikkuva pitsiliina allaan...
Kyllä se nyt hiukkasen saa harmittaa, koska kulhon arvo on jotain ihan muuta kuin 5 euroa.
VastaaPoistaSirkku: No joo, sanotaan että arvo OLI jotain muuta kuin 5 euroa.Nyt se taitaa olla aika lähellä totuutta :D
VastaaPoistaKuulostaa NIIIIN tutulta, ihan tuota ulkoarestia ja keimailua myöten....!!
VastaaPoistaVoi kulho.
Ruusa: Se on tätä kissa-arkea, ei voi mitään. Eikä sitä millään halua elää niin että kaikki kaunis on ovien takana piilossa. Kaukaa kun katsoo niin ei huomaa että kulho on liimattu :))
VastaaPoistaMeillä hajoaa jatkuvasti kaikkea ja olen ryhtynyt vain toteamaan, että "yksi vähemmän", oli kyseessä mikä vain.
VastaaPoistaTänään ipanan näpeissä meni rikki mun ihana, rakas, vanha vesilasi nuoruudesta, johon liittyy monta tarinaa. Sanoin mielessäni vit*perk* ja sitten totesin, että taas yksi juttu vähemmän nurkissa. :D
Käyhän osallistumassa arvontaani! :)
VastaaPoistaKäyhän osallistumassa arvontaani! :)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistananna: Auts, tuo olisi jo sattunut. Kirpparikulholla ei ole sitä henkilökohtaista historiaa. Ja hajoaa niitä lastenkin toimesta. Alkuvuodesta hajosi kaunis vanha kukkaruukku kun yksi pojista heitti toista tyynyllä...
VastaaPoistaNoora: Kiitos vinkistä :)