Kanaemo en tahdo olla, mutta on se vaan niin kiva helliä jo omassa kodissaan asuvaa esikoista.
On mukava soittaa kaupasta, tarvitsetko mitään, äiti maksaa,
tai
viedä täältä maalta vähän tuliaisia samalla kun menen tuonne ihmisten ilmoille.
Tyttöä kunnioittaen tietysti kysyn aina ensin kelpaako, ja
hyväksyn jos vastaus on ei.
Yleensä vaustaus on, tottakai kelpaa, ja mikäs sen mukavampaa äidille.
Tällä viikolla pyrähdin taas tyttären oven takana.
Kassissani oli tuomisina omatekoista mansikkaista mehua, mansikkahilloa ja vasta paistettua leipää.
Leipä meni kuulemma samantien, hilloa ja mehua riittää pidemmällekin.
Tiistaina taidan yllättää tytön tuoreilla laskiaispullilla tai muulla herkulla samalla kun menen entisöintikurssille.
Äidin tekemästä hernekeitosta tuo ei taida niin välittää vaikka kyllä sitä riittäisi kun keitän taas ison kattilallisen.
---
Näistä pienistä paketeista tulee mieleen oma mummoni.
Vaikka mummo ei rahoissa kierinyt, niin aina sieltä sai pienen lämpimäisen mukaansa kun kävi.
Milloin se oli leipää, milloin mummon tekemiä karjalanpiirakoita tai pala kuivakakkua.
Aina yhtä hyviä ja maistuvia, ja aina kelpasi.
On kiva ajatella että voin jatkaa samaa perinnettä omien lasten kanssa.
Tai tiedä sitten pojista (miniöistä), mutta ainakin tyttären kanssa onnistuu.
Tuo on sitä parasta auttamsita. Ei se rahalla tukeminen vaan lämpöisillä leivonnaisilla tai muulla ruoalla.
VastaaPoistaNoin mekin autamma omia lapsiamme, siis niitä aikuisia lapsia :)
Se on mukavaa, kun äiti tai joku muu muistaa pienillä jutuilla :)
VastaaPoistaKivaa sunnuntaita ja viikon alkua!
Ainahan ne lapset ovat äidin mielessä...☺
VastaaPoistaIhania viemisiä sinulla......Tyttärelle on helpompi viedä kuin pojan perheelle....ainakin omasta mielestäni!
VastaaPoistaTuollaisiahan me äidit olemme :) Mulla ja tapana mennä omillaan asuvien luo kaupan kautta. Toisinaan tehdään ruokakauppatreffit.
VastaaPoistaMeillä tuo on toiminut myös toisinpäin. Poika kun oli makkaratehtaalla töissä, niin toi minulle kassikaupalla ruokaa kun henkilökuntahintaan edullisesti sai :)
Minulla ei ole lapsia, mutta olen itse saanut noita lämpimiä tuliaisia osakseni paljonkin, joskus ihan liiankin kanssa, kun olin esikoinen ja ensimmäinen, josta äiti joutui irtautumaan. Kun aikoinani menin opiskelemaan Porista Helsinkiin, kerran äiti toi minulle matkalaukullisen ruokaa. Hän oli keittänyt, paistanut, leiponut, tehnyt vaikka mitä... Minulla ei ollut opiskelija-asunnossa edes jääkaappia, mutta keksimme huonekaverini kanssa säilyttää ruokia muovipusseissa, jotka kiinnitimme ikkunan ulkopuolelle kylmään roikkumaan. Onneksi oli huonekaveri, jonka kanssa jakaa ruuat, niistä riitti muillekin jakaa. Sitten myöhemmin yhdessä äidin kanssa monesti muistelimme tätäkin juttua ja nauroimme sille ymmärtävästi ja lämpimästi. Äiti ymmärsi minun silloista tuohtumistani, minä ymmärsin äidin ylenmääräistä ruokkimisintoa.
VastaaPoistamaiju: Minustakin tuo on kiva tapa auttaa, sellainen lämpimämpi kuin seteliä kouraan, vaikka saa äiti sitäkin tehdä :)
VastaaPoistaRuusa: Se on muuten ihan mukavaa vielä näin nelikymppisenäkin :))
Irmastiina: Niin on!
MaMMeli: Lulen että se on noin, talous kun yleensä on aina sitä naisen aluetta.
Kikka: Oi, makkaratehtaan tuliaiset kelpaisi meillekin! Ja mukavaa kun toimii molemmin päin.
Paula: Just tuota liikaa välittämistä yritän välttää vaikka se joskus onkin vaikeaa antaa tytölle oma rauha. Pärjää ihan liiankin hyvin :))
Minunkin äitini laittaa tuoretta leipää ja mehua usein matkaan.
VastaaPoistaMutta on minusta mukavaa kun anoppi monesti tuo puolukkasurvosta, sieniä ja monesti vaikka kahvipaketin ja hedelmiä mukanaan. Vaikka saa meille aina tulla tietenkin ilmankin. Se on varmaan vaiekampi keksiä mitä miniä tarvitsee tai hyväksyy, mutta hedelmiä ja kahvia tarvitsee kaikki.
Riepu
Täälläkin yksi miniä joka nauttii anopin tuomista ruokanyssäköistä! :) Uskaltakaa viedä poikienkin perheisiin. Minulla on oma äiti sellainen joka ei koskaan tuo mitään, ihanaa kun saa anopin tekeleistä nauttia.
VastaaPoistaMut älä kiltti, viimeinen anonyymi sano anopille, että "tekele" :-) Olen huomannut, että nuoremmillä se tarkoittaa ihan tavalliesti tehtyä asiaa, mutta meille vanhemmille tekele on kyllä yhä sitä, mitä Nykysuomen sanakirja sanoo:"Keskeneräinen esine, valmiste tai teos, käytetään tavallisesti väheksyvästi varsinkin kehnosta, mitättömästä aikaansaannoksesta."
VastaaPoistaMut älä kiltti, viimeinen anonyymi sano anopille, että "tekele" :-) Olen huomannut, että nuoremmillä se tarkoittaa ihan tavalliesti tehtyä asiaa, mutta meille vanhemmille tekele on kyllä yhä sitä, mitä Nykysuomen sanakirja sanoo:"Keskeneräinen esine, valmiste tai teos, käytetään tavallisesti väheksyvästi varsinkin kehnosta, mitättömästä aikaansaannoksesta."
VastaaPoistaEi varmaan tarvitse pilkkuun sekaantua, eikös niin. :)
VastaaPoistaTerv. Se eka anonyymi
Äidit on aina äitejä :)
VastaaPoistaSinua potkaisi onni blogini arvonnassa. Lähetäthän yhteystietosi ahdintila ät gmail piste com!
Riepu: Tuo on totta, kun vie jotain mitä varmasti tarvitaan niin on mukava ottaa vastaankin :)
VastaaPoistaAnonyymit: Tekele kalskahtaa hieman minunkin korvaani, mutta tiedän ettei se arkikielessä tarkoita ihan sitä mitä on. Tekeleitä on minullakin :))
Jasmiina: jee! Kiitos!
Mun anoppi laittaa aina myös hirveät määrät kaikkea ihanaa meille tuotavaksi enkä todellakaan laita vastaan. Itse tehtyjä karjalanpiirakoita, pullaa yms..
VastaaPoistaOikeastaan ihan täydellistä, kun välillä joku vähän huolehtii :D
Tuollaiset lämpimät tuliaiset ovat aina tervetulleita, tulivat ne sitten äidiltä tai anopilta. Minun anoppini ei ole kertaakaan tuonnut mitään vastaavaa. Sen sijaan tuo kasoittain Hyviä Ohjeita sekä Tarpeellisia Moitteita. Useinmiten liittyen siihen, kuinka lasteni sairauksia hoidan tai kuinka heitä puen tai millä tavalla kotini sisustan. Sellainen on kertakaikkisen ärsyttävää, varsinkin kun mitään todellista aihetta moitteeseen ei ole.
VastaaPoistatv Leena
nanna: Täydellistä ja turvallista, kyllä mullekin aina kelpaa tuomiset.
VastaaPoistaLeena: Nuo onkin sitten niitä ikäviä tuomisia, kurjaa.