Varaslähtö

Huomenna alkaa huhtikuu, ja sen kunniaksi päätin, että nyt meillä alkaa pääsiäinen. Ekat kinderit ja mignonit on jo mussutettu parempiin suihin ja tänään laitoin esiin silmänruokaa. Ohra iti taas kuin häkä. Pussissa luvattiin elämää noin viiden vuorokauden kuluttua, mutta nämäpä olikin iduilla jo kahden vuorokauden kuluttua! Lakastuminen on siten odotettavissa juuri sopivasti pääsiäiseksi.

Tänäkin vuonna ruohot pääsi talon alta löytyneisiin kippoihin. Näitä ei viitsi enää oikein käyttää alkuperäiseen tarkoitukseensa, mutta sääli on piilotella kaappeihinkaan. Ruohon ehdoton kaveri on nämä "piipunrassi"tipuset. Niitä oli jo silloin n. 40 vuotta sitten kun minä olin lapsi. (huomatkaa, ikähän ei kaivele sitten yhtään)

 Pajunkissojakin oli ihan pakko saada. Eikä tarvinnut eden kahlata haaroja myöten lumessa. Viime yön liki 20 asteen pakkanen ja muiden öidenkin pakkaset on tehneet lumesta kovaa. Puskille pääsi vaivatta, mutta suurin tuska olikin löytää tästä läheltä puska jossa olisi myös noita kissoja. Parhaimmat puskat menetettiin viime vuonna ojien perkuussa ja nyt on pajut muutaman vuoden vähän kortilla.

Kuvan otin vähän hassussa valossa, mutta oli ihan pakko kun aurinko paistaa noin kirkkaasti salin ikkunasta vielä viiden jälkeen illalla. Jos ei kevättä vielä lumien sulamisesta huomaa, niin valosta ja auringosta voi jotain päätellä. Kyllä se kevät siellä nurkan takana kolkuttelee, ei voi mitään.

Viikonloppuna olisi työnä istutella kaikki esikasvatettavat siemenet purkkeihin. Se ei ole ollut oikein koskaan minun lajini, mutta kokeillaan taas. Viime vuonna onnistuin tomaatin kanssa ja siitä pienestä aluksi muutaman sentin taimesta saatiin monta kiloa kirsikkatomaatteja kasvihuoneen lämmössä. Nyt on kokeilussa ystävältä saatuja amppelitomaatin siemeniä. Kiitos, niistäkin saisi tulla monta kiloa satoa.