Hellapoliisin oivallus

Minä kun meidän perheessä olen se hellapoliisi ja ruokapäivystäjä,

niin ne pienet naisen aivosoluista lähtevät oivallukset liittyvät usein ruokaan.

Tämä oivallus käyttää ylijäämä"ruokaa" tehokkaasti hyödyksi.

Jos olette joskus keittäneet mehumaijalla mehua, niin tiedätte että sinne mehusäiliön pohjalle jää aina semmonen sakka josta ei enää saa hyvää mehua. Haaskuulta tuntuu sen roskiin heitto, mutta minä en ole keksinyt sille mitään käyttöä.

No viimeksi kun keittelin mehua, niin roiskahti sitten sitä mehua kupariselle puuhellan vesisäilön kannelle. En kerinnyt alkaa sitä siinä tohinassa pyyhkimään ja onneksi niin.

Hapan mehu oli tehnyt ajan kanssa taikoja.

Kansi näytti ensin tältä:

Ei se ollut likainen, mutta silti ruma noin pahasti tummuneena. Ja laiskana emäntänä en ole käynyt sitä hankailemaan millään kuparinpuhdistusaineilla.

Eikä enää tarvitse.

Oivalluksen seurauksena laitoin kannen likoomaan siihen mehusakkaan.

Annoin olla hetkisen, pyyhin ja pesin ja silmiä häikäisevä lopputulos on tässä:

En tiedä mitä tuo käsittely tekee kuparille pitkällä tähtäimellä, mutta kiiltäväksi se ainakin metallin saa.

Eli jos kokeilet, niin omalla vastuulla.

Minä ajattelin kokeilla seuraavalla mehunkeitolla vanhan kuparisen kahvipannun kirkastusta.

Sellainen olisi navetassa ja sitä en saanut puhtaaksi edes myrkyillä.

Prosessista on tärkeä mainita vielä se, että en lisää sokeria sinne mehumaijaan vaan keitän sokerin mehuun erikseen kattilassa. Siispä kuparinkäsittelyliemeni oli sokeritonta.

Mitäpä sitä ei kätevä emäntä hyödyksi käyttäisi!