Lastenlastenlastenlapset

Kuulostaa ihan kuin olisi jäänyt jumi päälle, mutta niin ei ole.

Eilen siunattu pappani oli sitä harvinainen mies, että hän ehti nähdä viidennen polven syntymän.

Jopa monikossa.

Ja koska mummo on vielä elossa, jatkaa viisi polvea sukua eloaan ja kasvuaan.

Se elo onkin ollut meidän perheessä viime viikkoina melkoista arjen hapatusta.

Siivousta, ruuanlaittoa, pyykkäystä, kaupassa ravausta ja kaikkea muuta.

Tuntuu että blogi on hunningolla niin monen muun asian lisäksi.

Arvontavoitot(kin) on vielä tilaamatta ja sen sata asiaa tekemättä.

Onneksi näin sunnuntaisin ei voi hoitaa asioita, siivouksen jälkeen saa löhötä ihan hyvällä tunnolla.

Kaksi nuorinta poikaa keksi itselleen viikonloppuna uuden kivan ruokailupaikan.

Ruokakaapin alla oleva pöytä on vähän ruokapöytää korkeampia ja jakkaralla syöden sinne saa kätevästi jalat alle. Varsinaisessa ruokapöydässä etulevy tulee niin alas, että jalat jää ulkopuolelle.

Kuten monessa muussakin perheessä, odotellaan meillä kevättä malttamattomin mielin. Topat on vielä pakko pitää esissä, sillä aamuisin on sikakylmä, jopa -10 astetta.

Välikautta kaivettiin jo vähän esiin ja uuttakin hankittiin. Järkyttävää huomata, että pojista vanhin alkaa pikkuhiljaa siirtyä aikuisten kokoon. Icepeakin takissa lasten koot oli auttamattomasti kittanoista ja miesten pienin juuri sopiva. Samalla aiemmin hyväksi havaitulla takkimerkillä jatkettiin.

Selasin siinä ohessa kesävaatteet läpi ja totesin, että uutta tarvitaan kuopukselle.

Vaikka olisi kylmää kesää luvassa, niin kahdet shortsit on vähän liian vähän.

En ehtinyt naputella vielä shortsitilausta henkkamaukalle, joten voitteko muutkin olla tekemättä. Jäisi meille parit oikean kokoiset shortsit enemmän. Ihan sitä perusmallia, sekin jo monena kesänä hyväksi havaittu.

Ja oikeasti, minun kädet on kyynärpäitä myöten ristissä jotta saadaan lämmin kesä.

Ei tämän talven jälkeen hevin jaksaisi ennätyskylmää suvea,

eihän?