maanantai 8. tammikuuta 2018

Tänään Se päivä koitti

Vanhin poikamme täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Muistan pojan syntymän kun eilisen. Vietiin kiireellä isosisko hoitoon, että ehditään ajoissa sairaalaan, siinä hötäkässä jäi tytön kengätkin kotiin. Sairaalassa ei kauaa ehditty olla kun nelikiloinen miehenalku oli maailmassa.

Tänään tuo samainen miehenalku aloitti yhden taipaleen miehen elämässä ja astui valtion palvelukseen. Koitti se päivä joka on minulla ollut mielessä pojan syntymästä saakka, armeijaan meno.
omenapuu 'Pirja'
 Armeijaan nuori mies lähti avoimin mielin, meidän puolesta ei ollut pakko, lapset saavat itse päättää omantuntonsa mukaan. Eniten poikaa taisi kaivella tulojen tippuminen, ehti olla himppusen vaille vuoden töissä ennen armeijaan menoa. Siinä tottui ihan eri tuloihin kuin mitä alokkaan päiväraha on.
Kullero
 Me tietysti odotamme vierailupäivää ja valaa. Ja muutenkin aiomme käydä sotkussa munkkeja syömässä, matka on sellainen että illassa ehtii oikein hyvin Vekarajärvelle.
Nimetön Lidlin tulppaani.
 Niin se aika kuluu, tuntuu että 20 vuotta on mennyt hujauksessa. Esikoinen, tytär, täyttää jo 24 vuotta. Kertoo myös siitä että ei tässä itsekään enää ihan nuoria olla.
Nimetön ystävältä saatu esikko.


Kuvat eivät liity asiaan muutoin kuin että ne on kaikki otettu 2017 toukokuussa, vanhimman ja nuorimman pojan syntymäkuukautena. Pakko myöntää, ihan vähän on haikea olo.

14 kommenttia:

  1. Armeija tuo mukanaan paljon uusia kokemuksia, osa ihan ikimuistoisiakin. Äitee saa olla haikea, mutta ole samalla ylpeä. Elämä ja siivet kantavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän siitä tule ikimuistoinen aika elämässä. Niin pojalle kuin meille vanhemmille.

      Poista
  2. Ihan varmaan on haikeita hetkiä tällaiset merkkipaalut... ne jotenkin korostavat ajan kiitämistä. Ei täällä ikuisuutta olla, miespolvet vaipuvat jne... No menipä synkäksi :-D Juhlavaakin tällainen etappi on. Onnea teille ja pojallenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merkkipaalut on aina haikeita vaikka olisivat onnellisiakin. Pojalla lähti kavereita ja tuttuja samaan prikaatiin, sekin hyvä juttu, ei tarvitse olla heti oudossa porukassa.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Niin on, ja ehkä tämä tuntuu itselläkin isolta koska on kyse ensimmäisestä pojasta armeijassa.

      Poista
  4. Voin kuvitella haikeuden ja tunnetilan. Itse kun olen aika herkkä ja kaikki lasten syntymäpäivät meinaa olla vaikeita. Huomenna olis sellainen päivä ja kyllä tuon nuoremman vanheneminen taitaa olla se astetta kovempi juttu.

    Mutta iloisia hetkiä teille ja munkkivierailuille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut synttärisankarille! On nämä etapit aina haikeita, lauantaina on vierailupäivä ja silloin luulen tilanteen vasta konkretisoituvan. Päästään hernekeitolle ja munkeille :)

      Poista
  5. Kyllähän se lasten kasvaminen on ihana, mutta samalla haikea juttu. Meillä nuorimmaisen nenällä komeilee ensimmäinen finni ja minua himppasen surettaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikeaa on ja etenkin nämä ensimmäisenä tapahtuvat asiat.

      Poista
  6. Haikiaa kyllä oli kun vanhempi poika lähti armeijaan. Kasarmilla oli kyllä mukava käydä ja munkkikahveilla :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä on melkein 30 vuotta kun olen viimeksi käynyt kasarmilla, ihan mielenkiintoista päästä näkemään miltä nykyään näyttää.

      Poista
  7. Täällä ollaan samoissa haikeissa tunnelmissa, nuoremman pojan lähtiessä myös eilen armeijan harmaisiin. Niin se aika vaan rientää ettei perässä tahdo pysyä!

    VastaaPoista
  8. Onnea pojalle!
    Meidän pojan inttiin meno taisi ottaa lujemmin äitiin kuin poikaan. Lastensa syntymäpäivien myötä näkee liian helposti oman ikääntymisensä. Haikeita hetkiä.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)