Ikuista oppimista

Elämässä pitää olla sopivassa määrin haasteita. Niin arjessa kuin harrastuksissa. Olen mennyt kaikki entisöintivuodet ja verhoilut helpoimman kautta ja käyttänyt liimana tavallista puuliimaa. Nyt siihen tuli muutos ja päätin, että tänä vuonna opettelen käyttämään perinteisiä, huonekaluille ystävällisempiä liimoja.

 Tilasin netistä perinteistä luuliimaa. Pistin myyjän sivuilta muistiin käyttöohjeet sillä liiman mukana niitä ei tullut. Verhoiluun otin mukaan pienen kattilan ja lasitölkin johon olin laittanut liimahelmiä veteen pehmenemään jo edellisenä iltana. Keitin vedenkeittimellä vettä, kaadoin kattilaan ja laitoin lasitölkin kattilaan, liima suli hetkessä vesihauteessa. Sekoitin ja pääsin liimauspuuhiin. Levitin liiman siveltimellä kaikkien liimattavien kappaleiden pintoihin ja ujutin myös koloihin. Liima olisi saanut olla ehkä hitusen tönkömpää, laitoin liian paljon vettä. Ensi kerralla tiedän paremmin.

 Suurin haaste oli näiden haljenneiden palasten kanssa. Onneksi olivat tallessa verhoilutarvikkeiden kassissa.

 Tuoli oli ollut viikon verran sisätiloissa kuivumassa. Ja sen huomasi. Liimauksistaan pettäneet osat irtosivat kun tuolia vähänkin nosti. Se taas vain helpotti liimaamista.

 Hyvä tästä vielä tulee, ei ehkä tuoli jokapäiväiseen käyttöön mutta juhlaan ja sisustukseen ihan oiva.

Liimauksen ja puristimien kiinnittämisen jälkeen tuoli sai jäädä kuivumaan ja lepäämään viikoksi. Ensi viikolla tarkistan liimaukset ja aloitan satulavöiden kiinnityksen mikäli liimaukset ovat kunnossa. Sen jälkeen alkaa hikinen urakka jousien kiinnittämisen kanssa. Nyt jousituksen pitäisi jo sujua, tämä on neljäs tuoli jonka jousitan.