Seuraava potilas

Verhoilussa koitti kevätlukukausi. Sen myötä käsittelyyn ja korjattavaksi pääsee uusi yksilö, pietarilaisten tuolien toinen karmituoli.

 Hiukan on tämäkin yksilö kärsinyt matkan varrella. Mutta enpä usko että nykytuoli kestäisi saman kuin tämä tuoli jolla on ikää jo 126 vuotta. Entisaikaan huonekalut tehtiin korjattaviksi.

 Tämän yksilön kanssa pääsen harrastamaan taas kerran puuosien korjaamisia. Puuttuva pala on tallessa, sattuu vain olemaan niin hyvässä piilossa etten muista missä.

 Kannoin tuolin navetan ylisiltä sisälle taloon lämpenemään ja kuivumaan. Yksi utelias teini-ikäinen karvapallo tuli heti nuuhkimaan tuolia. Hmmm. ihan kun tämä olisi ollut joskus nukkumapaikkanani navetassa.

 Harmittaa, että tuolien alkuperäinen lähetyslappu on tässä kunnossa. Se todistaa kaluston saapuneen Pietarista Kausalan asemalle, jossain tuossa on vuosilukukin 1892. Yritän vielä pelastaa lapun ja jos se onnistuu, niin liisteröin lapun tuoliin kiinni, kaikki varmin tapa säilyttää paperi. Muovin alle ei saisi kätkeä mitään.

Mielenkiintoista nähdä mitä tuoli on syönyt sisuksiinsa, näyttäisi olevan jopa vaahtomuovia. Kankaat ovat menneet niin rikki että meriheinät tursuaa ulos, tai siis se muju mitä meriheinistä on jäljellä.

Tuolin kanssa pääsen nopeasti alkuun, ensimmäistä tuolia en uskaltanut purkaa kovinkaan ronskisti, nyt uskallan ja tiedän, että nopeasti huonot pois niin pääsee rakentamaan uutta. Mitään ei tarvitse säästää joten purkamisen apuvälineiden käyttö on sallittu.