torstai 29. syyskuuta 2016

Loppu ja alku

Blogini on ollut pari viimeistä vuotta osa Indiedays-yhteisöä. Yhteisö on uudistumassa ja samalla päätin että jatkossa blogini on itsenäinen blogi. Teille lukijoille muutos ei sen kummoisempi ole kuin että mainoksia ei bannerissa enää tule näkymään. Blogin sisältö ja tyyli jatkuu kuten ennenkin.

Vaikka otsikossa lukee loppu ja alku niin en osaa sanoa onko tämä alku johonkin uuteen, voi olla sillä koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteensä. Tämä on ollut muutenkin elämässäni jonkinlainen muutosten vuosi.
 Puutarhassa taas muutoksia ei pahemmin ole. Joitain pieniä kuten ensimmäinen kukkaan asti päässyt päivänhattu. Saapa nähdä mitä tämä tykkää talvesta, mukava kun kuitenkin oli ilonani edes yhden kauden.
 Arovuokot ovat aloittaneet kesän toisen kukinnan. Tässä on kukka josta tykkään valtavan paljon. Herkän kaunis ja kestävä mutta osaa olla myös oikukas eikä aina suostu kasvamaan siellä missä minä haluan.
Näistä sohvanvaltaajista on tulossa ihan oma postaus kunhan saan otettua karvapalleroista kunnon kuvat. Tämä on nopeasti kännykällä iltahämärässä napsaistu kuva. Viikonlopulle olen suunnitellut pentujen potretti-kuvausta. Ei mikään helppo juttu että saa viisi pentua poseeraamaan liikkumatta yhtä aikaa kameralle.

20 kommenttia:

  1. No onneksi et kuitenkaan lopeta. Ja kissakuvia paljon! Mikä ihana karvapalleroläjä sulla siellä sohvalla on. Tykkään tosi paljon eläimistä. Ehkä huomasitkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggaamista en ole lopettamassa, vastahan tässä on vauhtiin päästy :D Sohvanvaltaajat on hauskoja, ovat aina juuri sillä sohvalla tai nojatuolilla johon on aikonut mennä istumaan. Kissakuvia on tulossa :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ne on, paitsi kun iskevät villasukan sisällä olevaan varpaaseen kiinni.

      Poista
  3. Voi noita tassuja ja nassuja ♥ Tuo musta on todella kaunis!
    Ihana päivänhattu, kaunis vaikka terälehdet jo roikkuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on suloinen mutta niin on mustavalkoinenkin. Kovasti täällä mietitään kumpi jää meille, luonne on molemmilla mainio.
      Päivänhattu on minusta melkeinpä kauneimmillaan kun terälehdet roikkuvat. Muistuttaa ihan jäniksen päätä jossa korvat roikkuvat alaspäin :D

      Poista
  4. Onpa söpöt kissat. Jännä kun arovuokko kukkii toistamiseen. - Kaunista viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arovuokko toisinaan kukkii uudestaan jos syksy on pitkään lämmin.

      Poista
  5. Onnea siis uuteen blogi-aikakauteesi :)
    Näin lukijana ilahdun siitä, ettet ole lopettamassa kirjoittelua. Tästä on tullut jo niin tapa, että töiden jälkeen kahvia ja tarkistus, onko tullut uusi postaus. Ja jollei uutta, niin viivähdän puutarhakuviesi parissa. Kun sitä omaa pihaa ei ole (ja tuskin tuleekaan), niin kiva katsella toisten.

    Kissajuttua siis odotellen.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tässähän ihan punastuu :) Kissajuttua tulossa ihan kohta!

      Poista
  6. Erehtykö toi vuokko....että on kevät, kun on ollut koko syyskuu niin lämmintä.
    Voi noita pikku kisuja, kaikki samassa läjässä, turvallinen olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa vuokko luulla että nytpä on taas kukkimisen aika. Pennut tykkäävät nukkua läjässä, alimmainen paikka on halutuin.

      Poista
  7. Minullakin arovuokko kukkii taas. Se on tosi söpö :)

    VastaaPoista
  8. Arovuokko on minustakin tosi kaunis kukka. Mainoksia ei jää ikävä, nämä kirjoitukset ovat niitä, mitä haluamme. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Enpä tiedä onko mainoksista haittaa mutta itse en koe niistä olevan hyötyäkään. Hyvin pärjää blogi ilman. Kirjoitukset ovat pääasia :)

      Poista
  9. Blogiasi on niin kiva lukea juuri tällaisena arjen pienillä iloilla höystettynä jatkokertomuksena. Mutta onhan se myös ihan luonnollista, että väistämättäkin jotain pientä muuntumista pitkän "blogiuran" aikana tulee. Sinun blogillasi on kyllä toden totta kunniakas ikä! Sohvanvaltaajista juttua odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arjen jatkokertomus, sitä juuri. Ja päiväkirja joka toivottavasti on vielä pitkään luettavissa minun jälkeenikin. Blogilla on ollut yllättävän pitkä ikä. Nykyään se on jo melkoisen rakas harrastus. Ja te pitkäaikaiset lukijat tunnutte jo ystäviltä.

      Poista

Kiitos kommenteista :)