Kasviston upea kansio oli vielä niin hyvässä kunnossa että se kannatti säästää. Kansio on 1930-luvulta kuten suurin osa kasveistakin. Nippua selatessani tuli vastaan vielä vanhempia kasveja. Vanhimmat vuodelta 1914. Siis yli 100 vuotta vanhoja.
Täyteinen kiurunkannus. Keräyspaikka lehto Viipurissa. Keräyspäivä 19.5.1914. Tämä on kansion vanhimpia kasveja. Kaikki vanhat kasvit ovat kerätty joko Viipurissa tai Antrean Kuparsaaren kylässä..
Yksi kauneimmista kasveista on tämä kuivattu metsäruusu. Sekin niitä kaikkein vanhimpia.
Punainen kurjenpolvi on aika hyvin säilynyt, en raaskinut heittää pois.
Ensi ajatukseni oli laittaa kasviston kuvia nukkuma-aitan seinälle roikkumaan. Mutta nyt en tiedä mitä teen. Ehkä nuo satavuotiaat viipurilaiset ja antrealaiset olisi syytä säilyttää jotenkin muutoin. Mitään rahallista arvoa niillä tuskin on mutta jotain muuta arvoa voi olla. 1930-luvun kuvat (kerätty Sysmästä ja Heinolasta) raaskin laittaa aittaan, siltä ajalta on luultavasti säilynyt kasvistoja enemmänkin.
Onko vinkkejä mitä tehdä vanhimmille kasveille?
Vau mitä aarteita.
VastaaPoistaMinustakin ovat aarteita. Onneksi äiti hoksasi kysyä otanko, muuten olisivat menneet kaikki kaatopaikalle.
PoistaOnpas ihana löytö. Itse laittaisin varmaankin noita vanhempia kehyksissä seinälle.
VastaaPoistaSe on yksi vaihtoehto, kehyksiäkin olisi. Tuvan seinän lintukuvat voisi vaihtaa kasveihin.
PoistaHieno löytö! En osaa sanoa yhtään, mitä noille kannattaisi tehdä. :)
VastaaPoistaEn minäkään, kehystyttäminen voisi olla sopiva juttu.
PoistaHieno aarre!
VastaaPoistaNiin on minustakin. Äidin talosta näitä ei kukaan tunnustanut omikseen, siksi olivat menossa kaatopaikalle.
PoistaMun äidillä on omansa tallella. Hän on tehnyt tosi hienon taulukollaasin näistä. Mä olen aina tykännyt kasvioista. Tykkäsin tosi paljon herbaarion teosta opintojeni aikana (vaikkakin se tehtiin nyt digitaalisena). Luonnonkasvit on kivoja ja kasvistoa kasatessa ne todella oppii. Ihana löytö ja taatusti rakas!
VastaaPoistaTaulut taitavat olla se juttu miten kuvat säilyvät parhaiten. Kyllä näistä rakkaat tuli ja Viipurin kasvit ovat erityisesti lähellä sillä mummoni äiti on syntynyt Viipurissa.
PoistaIhan mieletön aarre! <3
VastaaPoistaNiin minustakin. En edes ole tiennyt että kasvistoja tehtiin jo viime vuosisadan alussa.
PoistaAivan ihana aarre :) Tuli mieleeni, että voikohan niitä laminoida mitenkään? Säilyisivätkö siten. Tosin en tiedä miten laminointi tapahtuu, vai onko se sellainen toímenpide, missä kasvit voivat vaurioitua?
VastaaPoistaTai kontaktimuovilla päällystää, etteivät hajoaisi?
Laminointi tehdään kuumentamalla. Luulen että se tai kontaktoiminen on turhan lopullinen toimenpide. Kehystäminen taitaa olla paras vaihtoehto.
PoistaTuli tälläinen höpsö ajatus mieleen..
VastaaPoistaOnko mahdollista, että noin vanhoista kasveista saisi vielä siemeniä ja näin kasvattettua uutta? Siinä taitaisi olla sellaisia aarteita rajan takaa, joissa olisi tarina mukana.
t. Terhi
Hyvä ajatus, jos meillä iti yli 80 vuotta vanhoista lattiaeristeistä tulleet viljan siemenet niin miksi ei itäisi kasviston siemenet.
PoistaKaunis löytö ja tuo kansio jo itsessään! Olen itsekin alkanut taas kiinnostua kasvien keräämisestä. Pienetkin luonnonkukat ja kasvit näyttävät kauniilta ja löytää aina uutta. Hyvä harrastus kaikenlaisten romppeiden keräilyvietin taltuttamiseksi ja saa olla aivan uusien asioiden äärellä ulkona! :) T, Heidi
VastaaPoistaLuonnonkasvit ovat kauniita, todellakin.
PoistaIhania vanhoja aarteita❤ Minä tekisin niistä tauluja kotiin! Onneksi eivät päätyneet kaatopaikalle, Huh.
VastaaPoista