Syksyn ensimmäiset haravoinnit on tehty, neljännes kasvimaasta on peitetty syksyn pudonneilla lehdillä. Onneksi lehdet loppuivat ikäänkuin kesken, osa porkkanoista on vielä maassa. En vain yksinkertaisesti ole ehtinyt nostaa niitä pois. Työ haittaa harrastusta nääs.

 Haravoidessa ehti silmäillä millaista ruskaa puutarha tarjoaa tänä vuonna. Mustikat ainakin ovat niin punaiset kuin olla vaan voi. Mahtava väriläiskä saunan takana kun kuusi pensasta loistaa vierekkäin toinen toistaan punaisempana.

 Mongolianvaahteran ympärille on vielä laittamatta verkko. Ei raaskisi sillä tämä on syksyllä kauneimmillaan. Mutta viikonloppuna viimeistään saa verkon ylleen, jänikset rakastavat mongolianvaahteraa, sen olen huomannut.

 Keltajapaninangervot ovat nekin saaneet syksyn punaa lehtiinsä. Voin kuvitella miten komeita ovat kunhan vähän tuosta vielä kasvattavat kokoa.

 Melkein kaikki ruska on pieninä yksityiskohtina kuten yltä huomaa. Koiranheisi etualalla vesipöntön vieressä punertaa hiukan. Sen takan syreeni on aivan vihreä ja syreenin takana terijoensalava kellertää vain ihan hitusen. Ei minkäänlaista syysvärien ilotulitusta.

 Raparperi sentään on ymmärtänyt värittää lehtensä. Sen upea syysväri on yksi syy siihen miksi en koskaan kerää kaikkia varsia pois. Ovat niin kauniita.

Verikurjenpolvi on joinain syksyinä täysin punainen. Nyt siitä punertaa vasta hyvin pieni osa. Kahdesta muusta verikurjenpolvesta ei punerra vielä yhtään lehteä. Voi johtua myös siitä että leikkasin kasvit ihan matalaksi pääkukinnan jälkeen.

Tänään ihastelin ohi ajaessani komeasti värittyneitä pihlajia. Meillä pihlajat ovat ruskeita. Tiedä sitten missä syy on, ehkä se on tämä kuiva syyskuu tai lämpöiset säät. Kasvit eivät ymmärrä että talvi on kohta täällä ja lehdet jossain muualla kuin puussa.