Pentupläjäys

Tänään harjoittelin pentujen kanssa potrettikuvien ottamista. Muutama ihan kelvollinen otos mutta ehkä huomenna kuvaillaan lisää. Kaikista pennuista en saanut ns. yksityiskuvaa sitten millään. Ketä väsytti tai kellä oli liikaa vauhtia. Tässä tämän päivän antia:

 Tätä se kuvaaminen on. Muut ihan hiljaa vaan yksi keskellä haukottelee.

 Ja kun kaikkien asento hyvä ja ovat liikkumatta niin tietysti kamera liikahtaa. Joululahjaksi toivon uutta kameraa.

 Neiti Nuppu, pentueen selkeästi rauhallisin jäsen. Ei arka eikä ujo mutta selvästikin tarkkailevainen luonne.

 Tämä musta on vienyt kaikkien sydämen. Ihan mieletön kehrääjä joka pitää silittelystä. Sohvalla maatessaan kääntää massun esiin ja oikein nauttii kun rapsuttaa. Mustan jota kutsumme Muruksi ulkonäkö tai oikeammin vartalon malli on vähän erilainen kuin muilla. On enemmän tanakka ja kasvot leveämmät. Taitaa tulla isäänsä.

 Punainen pentu on tällä kertaa saanut kokopunaisen turkin. Vaaleaa kermaa ja upea tumma marmorikuvio selässä. Ja se yhdistettynä mitä ihmisystävällisempään luonteeseen jota kuvitella saattaa.

 Hertasta on tulossa melkoinen hiirikissa. Ihan uskomattomat refleksit ja saalistusvaistot. Toivottavasti uudessa kodissa on mahdollisuus näitä taitoja käyttää. Hertta on malliltaan siroin pentu, tulee ihan selkästi Almaan, emoonsa.

Mustavalkoista kutsumme työnimellä Jessi. Jessi päätettiin jättää meille, edellisestä mustavalkoisesta kissastamme on pitkän pitkä aika. Ja koska Jessin luonne on hyvä kuten muillakin pennuilla ja saalistusvaistoja löytyy niin uuden hiirenmetsästäjän virka on siltä osin täytetty.