Siskon luona

Viikon loma huipentui viikonloppuun siskon luona. Serkukset pääsivät tapaamaan toisiaan ja me siskon kanssa parantamaan maailmaa. Eniten meitä kyllä mietitytti hääkutsu jonka kumpainenkin saimme. Häät Euroopan laitamilla on tiedossa ensi kesänä jos vain matkabudjetti saadaan kasaan ja logistiikka hoidetuksi. Mutta siitä aiheesta lisää vasta melkein vuoden päästä.

Siskon luokse on pitkä matka kuten olen ennenkin kertonut. Matkan varrella on upeita perisuomalaisia maisemia. Osa on kiihtyvää tahtia häviävää perinnemaisemaan, kuten vanhat heinäladot peltosarkojen keskellä.

 Kuva on napsaistu nopeasti kännykällä, laatu sen mukaista. Mutta mietihän milloin olet viimeksi kohdannut saman näyn. Vanhan, ikiaikisen ladon pellon keskellä. Pellon ympärillä metsät joita ei ole hakattu viimeisinä vuosikymmeninä. Jos kuva olisi mustavalkoinen, ei tietäisi onko se otettu tänään vaiko sata vuotta sitten. Valitettavasti ladot ovat häviämässä tarpeettomina. Toivottavasti edes jokunen niistä säilyisi jatkossakin ohikulkevien kansalaisten iloksi.

 Sitten Se joka oli vierailumme pääasiallinen tarkoitus. Alman keväisen pentueen pentu Kirppu joka muutti kesällä siskolleni. Piskuisesta pennusta on kasvanut lumoava silkkiturkki. Ei enää uskoisi samaksi huhtikuussa syntyneeksi keskospennuksi. Kirpulla on hauska tapa joka on selkeästi veren perintöä emolta ja emon emolta Iinekseltä. Kirppu tuo lelun ihmiselle ja sitten lelua pitää heittää, ja taas Kirppu tuo lelun ja ihmisen pitää heittää lelu. Tätä toistetaan kymmeniä kertoja, mieluiten myös yöllä. Alma ja Iines tekivät pentuina ihan samaa.

Eikä sovi unohtaa kuvata tallin kavionkopsuttajia. Siskon ja tyttäriensä harrastus tulee tästä kuvasta ilmi. Minä en väsy ihmettelemään hevosien viemää aikaa. Olen aivan liian sohvaperuna jotta minusta olisi pitämään hevosta. Nykyään ei enää tee edes tallille mieli vaikka olen kerran aloittanut aikuisiällä ratsastuksen uudestaan. Mutta ovathan nuo upeita eläimiä. Itsellä on jo vanhuus iskenyt sen verran että en uskalla enää ratsastaa. Vauhdin hurma löytyy kottikärryjen vauhdista omassa puutarhassa, siinä on ihan riittävästi menoa.