Tuolien tsaaritar

Kulunut syksy on kahdeksas syksy kun aloitan entisöintikurssin. Vaikka en ole mitään ammattilaisen verrattuna niin sanon että jotain jo tiedän huonekalujen entisöinnistä. Perustyöt, kuten edellisen postauksen kaltaiset tuolien kunnostamiset on jo ihan normihuttua. Puuduttavaa ja tasaista puurtamista. Viime lukuvuonna haasteenani oli ootraus, vanhan sohvan kunnostaminen. Täksi vuodeksi sain uutta haastetta syntymäpäivälahjaksi.

 Miehen kanssa ostaa täräytimme vanhan pietarilaisen kaluston. Kalusto oli edullinen, mutta yläkuva kertonee miksi. Kaksi karmituolia ovat aika hurjassa kunnossa. Pöytä ja tavalliset tuolit hiukan paremmat mutta laitettavaa on niissäkin.

 Mustaksi petsatussa kalustossa on uskomattoman upeat puuleikkaukset. Minä, joka sellaisia rakastan, olin myyty heti kun ne näin. Ja mikä parasta, kaikki koristeet ovat ehjiä, osa heiluu mutta siitä selvitään liimalla. Kaluston tyyli, Paischeff on aina vedonnut minuun, kertaustyylien ystävään.

 Ehkä tästä istuimesta ei vielä tulee mieleen keisarillinen Pietari ja tsaaritar, mutta minun silmissä tuoli on jo tuolien kuningatar. Uudelleen verhoiltu ja kunnostettu. Ja siinä se haaste tuleekin. Minun kokemukset verhoilusta jäävät viime vuoden kesään jolloin päällystin eteisen tuolit, eli napsutin nitojalla vaneriin uudet pehmusteet ja kankaat. Nyt minulla on viisi tuoli joissa on aidot jouset, satulavyöt, meriheinää ja juuttikangasta. Voi apua.

 Katselin jo verhoilukurssia mutta tältä syksyltä ne ovat jo täynnä. Ajankohtakin on ikävästi entisöintikurssini kanssa yhtäaikaa. En lannistu, ensi viikolla löytynee kirjastosta hyviä ohjekirjoja verhoilusta.  Jos minä opin ootrauksen niin kai tässä voisi oppia perinteisen verhoilunkin. Tuolien tsaarittaret on saatava kuntoon.

Saatanpa siis ottaa tuolit mukaani entisöintikurssille. Ainakin aloittaa työt siellä ammattilaisen ohjauksessa ja jatkaa ensi syksynä verhoilukurssilla. Viisi tuolia ei kuitenkaan ole ihan hetkessä tehty. Näiden pietarilaisten kaunottarien kanssa ei kannata hötkyillä ja kiirehtiä.

Myyjän mukaan kalusto on ostettu paikkakunnalla pidetystä huutokaupasta muutama vuosikymmen sitten. Alkuperäisissä verhoiluissa on kuulemma ollut teksti Pietari ja suomalaisen paikkakunnan nimi. Minä löysin kalusteista jälkiä kyrillisistä kirjaimista, jokaisen tuolin pohjassa on ikäänkuin leima. Kunhan pääsen kunnostuksen vauhtiin niin kysyn teidän apua leimojen tulkitsemisessa. Josko kaluston alkuperästä saisi vielä enemmän tietoa. Niin ja sen tiedän ettei tämä ole mikään tsaariperheen kalusto, mutta minulle nämä tuolit vain ovat tuolien tsaarittaria. Yltiöpäisen kauniita.